Kertakaikkiaan erikoinen viikonloppu takana. Perjantaina varastin osan työajasta ja lähdin Kajaaniin hakemaan Artoa, kun sen sotaratsu oli hyytynyt. Mikä siinä on, että autot leviävät aina mahdollisimman kaukana kotoa?! Että autossa istumista oli varmasti tarpeeksi yhdelle viikolopulle, lähdettiin sunnuntaina Maijan ja Aapon (Dyanitos Orfeus) kanssa Vaasan näyttelyyn. Tavoitteena oli saada Noalle maastopuolelle vaadittava toinen EH ja niinhän se vaan sieltä tuli. Erinomaisena handlerina toimi Helena ja kyllä Noa esiintyikin reippaasti ja kauniisti. Alan vaipua siihen uskoon, että Noan katkarapuilu ja selän jännittäminen johtuu ihan vain ja ainoastaan minusta, sillä vieraiden ihmisten kanssa Noa on harvinaisen rento ja tyylikkään näköinen.
Tuomarina toimi oikein symppis Irlantilainen mies, Gerard Hickey. "Nice type, nice temperament, typical head,good topline, I'm not happy with his front movement which is quite weak at the pasterns."
Elämää vinttikoirien armoilla. Kertomuksia harrastamisen sietämättömästä keveydestä perheessä, jossa toinen on ennen jokaista starttia puhekyvyttömyyden partaalla ja jännityksestä halvaantuneena ja toinen töröttää pitkin kesää pellolla palauttamassa pupua ja ihmettelee ennen oman koiran lähtöä, mikä sitä ensimmäistä niin kauhiasti taas jännittää.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Tilanneraportti
Noa tahtoo syliiiiin!Talvi alkaa tuntua jo tarpeeksi pitkältä. Lunta on yhä ollut yli omien tarpeiden, kalenterissa päästään pian huhtikuun puolelle ja lunta tulee vain lisää. Muutamaa pitempää pakkasjaksoa lukuunottamatta ilmat ovat olleet kohtuulliset ja koiratkin ovat saaneet juosta, luultavasti, tarpeeksi usein. Ainoa hankaluus on ollut se, ettei vakiopaikkoihin ole yksinkertaisesti näiden lumimäärien takia päässyt, joten ollaan jouduttu jopa katsomaan karttaa ja etsimään uusia juoksupaikkoja. Onneksemme oikeinkin hyvällä menestyksellä.
Dalista on tullut näin "vanhemmiten" valtavan kontaktinhaluinen ja seurallinen. Ei tarvitse enää lenkilläkään pelätä, että sitä joutuisi metsästämällä metsästämään kiinni kotiinlähdön koittaessa. Dalin nk. mussukoituminen ei ole ainoa muutos joka laumassa on talven aikana näkynyt, sillä Noa on kaikessa hiljaisuudessa siirtynyt johtajan paikalle. Vallanvaihto tapahtui ilman mitään suurta draamaa tai hampaiden kalistelua ja ihan toimivalta järjestelyltä tuo vaikuttaa. Noa ei vieläkään ole päätynyt ottamaan yhteen kenenkään laumamme jäsenen kanssa ja vaikuttaakin siltä, että sillä on lempeä tapa käyttää valtaa. Se kuuntelee, tunnustelee ja toimii röyhkeästi sopivassa suhteessa ja Noa onkin suosittu leikkikaveri niin sisällä kuin ulkona. Niin se vaan Ruotsin poika sujuvasti oppi Suomen tavoille. Tai ehkä Nokkeli on opettanut muut toimimaan, kuten Ruotsissa on tapana? Oli miten oli, laumakemiat toimivat erinomaisesti ja elämä on leppoisaa. Mitä nyt pinserin juoksut kiristivät omia hermoja(ja herrakoiria) enemmän kuin vuosi sitten. Vahvasti vaikuttaa siltä, että pojat ovat vasta nyt tajunneet asuvansa naisten kanssa.
Kevättä ja harrastuskautta odotellessa siis! Edessä häämöttävä kisakausi vaikuttaa poikkeuksellisen jännittävältä jo siksi, että sen jälkeen kun Feri murjoi vasemman polveni, on ollut enemmän ja vähemmän epävarmaa, onko minusta kilpailuttajaksi vielä keväällä. Onneksi Arto on suhtautunut myötämielisesti myös mustan turjakkeen kilpailuttamiseen, joten parhaassa(vai pahimmassa) tapauksessa vietän alkukesän pellon reunalla keppien kanssa huitomassa ja huutamassa. Tähänkin asiaan saadaan lisätietoa kunhan joskus, toivottavasti seuraavan kahden kuukauden sisällä, pääsen tähystykseen.
perjantai 7. tammikuuta 2011
Uusi vuosi, vanhat kujeet
Nyt ollaan sitten eletty viikko uutta vuotta. Täytyy sanoa, ettei vaikuta ainakaan juhlavammalta kuin edellinen vuosi. Sen verran on saanut ikäviä uutisia joka tuutista heti tähän alkuun. Toivotaankin, että elämä tästä rauhoittuisi.
Päättyneestä kisakaudesta emme sitten päässeet lepoon ihan suoraan heittäytymällä, sillä erityisesti Dali vaati suurempaa hienosäätöä, ennen kuin uskalsi huokaista helpotuksesta ja ottaa talvi vastaan reippain mielin. Kauden jälkeisessä tarkastushieronnassa havaittiin Dalilla ilmeisesti radalla loukkaantumisen aiheuttama vino lantion asento, mikä selittääkin Dalin Hailuodon vaisun, voimattoman ja huonosti aukeavan juoksun. Kävimme hierojamme suosituksesta näyttämässä Dalia vielä toisellekin hierojalle, joka oli erikoistunut myös fysioterapiaan ja siellä lantio saatiinkin jo parempaan jamaan. Kipeä takapää oli kuitenkin aiheuttanut puolieroja pojan lihaksissa, toinen puoli oli selkeästi heikentynyt kun Dali oli mieluummin käyttänyt enemmän tervettä puoltaan. Siitä alkoi sitten ympyräjuoksutus, ylämäkitreeni ja kevyet hölkkälenkit joilla pakotettiin Dali käyttämään myös heikompaa puoltaan. Myös umpihangessa käytiin Dalin kanssa tarpomassa pariin otteeseen, koira hihnan päässä. Niin ja ruokintaakin rukattiin vähän. Lisäksi pari kertaa hierontaa ja viimeisimmän kerran jälkeen tuomio oli jo toivottu; puolierot tasoittuneet ja näin ollen selkärankakin oli suorassa, kun vahvemmat lihakset eivät vedä rankaa mutkalle. Lihakset molemmin puolin tasaiset ja koira ryhdikäs ja kevytliikkeinen. Mainiota!
Nyt uskaltanee ottaa vähän rennommin ja ulkoilla koko porukan kanssa pakkasesta ja paksuista nietoksista nauttien. Lunta tosin alkaa olla ihan riittävästi jo.. Ainakin pinserin makuun :D
Päättyneestä kisakaudesta emme sitten päässeet lepoon ihan suoraan heittäytymällä, sillä erityisesti Dali vaati suurempaa hienosäätöä, ennen kuin uskalsi huokaista helpotuksesta ja ottaa talvi vastaan reippain mielin. Kauden jälkeisessä tarkastushieronnassa havaittiin Dalilla ilmeisesti radalla loukkaantumisen aiheuttama vino lantion asento, mikä selittääkin Dalin Hailuodon vaisun, voimattoman ja huonosti aukeavan juoksun. Kävimme hierojamme suosituksesta näyttämässä Dalia vielä toisellekin hierojalle, joka oli erikoistunut myös fysioterapiaan ja siellä lantio saatiinkin jo parempaan jamaan. Kipeä takapää oli kuitenkin aiheuttanut puolieroja pojan lihaksissa, toinen puoli oli selkeästi heikentynyt kun Dali oli mieluummin käyttänyt enemmän tervettä puoltaan. Siitä alkoi sitten ympyräjuoksutus, ylämäkitreeni ja kevyet hölkkälenkit joilla pakotettiin Dali käyttämään myös heikompaa puoltaan. Myös umpihangessa käytiin Dalin kanssa tarpomassa pariin otteeseen, koira hihnan päässä. Niin ja ruokintaakin rukattiin vähän. Lisäksi pari kertaa hierontaa ja viimeisimmän kerran jälkeen tuomio oli jo toivottu; puolierot tasoittuneet ja näin ollen selkärankakin oli suorassa, kun vahvemmat lihakset eivät vedä rankaa mutkalle. Lihakset molemmin puolin tasaiset ja koira ryhdikäs ja kevytliikkeinen. Mainiota!
Nyt uskaltanee ottaa vähän rennommin ja ulkoilla koko porukan kanssa pakkasesta ja paksuista nietoksista nauttien. Lunta tosin alkaa olla ihan riittävästi jo.. Ainakin pinserin makuun :D
tiistai 19. lokakuuta 2010
Kisakausi paketissa
Viimeviikonloppuna olimme kauden viimeisissä maastokilpailuissa Hailuodossa. Perjantaina Maurin tötterö kääntyi kohti Oulua ja kyydissämme olikin totuttua runsaampi kisakalusto, sillä Ilonan hoitoon saaminen mahdollisti sen, etttä saimme Hyden ja Ameenan kyytiimme. Tunnelma oli menomatkalla jännittynyt ja Maurin kyytiläisissä oli aistittavissa selvää festaribussi-fiilistä.
Salukien kilpailupäivä, lauantai, oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Vettä tai muutakaan ikävää ei taivaalta tullut, joten olimme ilmaan oikein tyytyväisiä. Koiria joutui kylmästä viimasta johtuen lämmittelemään poikkeuksellisen kauan, mikä tietenkin tuntui oudolta niin itsestä, kuin varmasti myös koirasta. Lämmittelyn aikana oli havaittavissa normaalista poiketen kuumumista molemmissa koirissa, odotteluaika kun venyi tosiaan varsin pitkäksi.
Uroksia oli ilmoitettu vain kymmenen, joten Dali ja Noa juoksivat peräkkäisissä lähdöissä sekä alkuerissä,että finaalissa. Itse en päässyt näkemään Noan juoksuja ollenkaan, eikä Arto puolestaan nähnyt Dalin suorituksia, joten oli mahtavaa, että Hyde sai kuvattua myös meidän poikien juoksut. Dali pinkoi menemään hieman alle tämän kauden tasonsa ja juoksujen näkeminen videolta paljasti, ettei Dalin laukkakaan auennut yhtä hyvin kuin ennen ja etuosan liikkuminen näytti ikävästi tökkivältä. Seuraavaksi mennäänkin kauden lopputarkastukseen hierontaan ja toivotaan, ettei mitään isoja yllätyksiä löytyisi. Dali sijoittui kilpailun kuudenneksi.
Noa juoksi alkuerät oikein hienosti ja olikin johtokoira alkueriin mentäessä. Finaaleista Noa sai paremmat pisteet kuin olisimme sen juoksun perusteella itse uskoneet, mutta silti Noakin oli näissä kisoissa jotenkin "vaisu". Liekö pitkän odottelun aiheuttama kuumuminen, jatkuva liikkeessä oleminen, vieherikko ja vieras elementti, meri, järkyttäneet nuorta poikaa? Kaikesta tästä huolimatta Noa pinkoi itsensä urosten toiseksi ja olemme oikein tyytyväisiä! Noakin pääsee jokatapauksessa tarkastushierontaan, että varmistutaan siitä, ettei Noalla ole paikat jumissa.
Olemme enemmän kuin tyytyväisiä kuluneeseen kauteen, emmekä voi peitellä hämmästystämme, mitä tulee tuohon nuoreen mieheen. Oli myös hienoa nähdä Dalin tällä kaudella löytäneen jo hetken hukassa olleen juoksupäänsä. Nyt on mukava asettua talvilevolle ja alkaa odottamaan pikkujouluja ja muuta mukavaa :)
Salukien kilpailupäivä, lauantai, oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Vettä tai muutakaan ikävää ei taivaalta tullut, joten olimme ilmaan oikein tyytyväisiä. Koiria joutui kylmästä viimasta johtuen lämmittelemään poikkeuksellisen kauan, mikä tietenkin tuntui oudolta niin itsestä, kuin varmasti myös koirasta. Lämmittelyn aikana oli havaittavissa normaalista poiketen kuumumista molemmissa koirissa, odotteluaika kun venyi tosiaan varsin pitkäksi.
Uroksia oli ilmoitettu vain kymmenen, joten Dali ja Noa juoksivat peräkkäisissä lähdöissä sekä alkuerissä,että finaalissa. Itse en päässyt näkemään Noan juoksuja ollenkaan, eikä Arto puolestaan nähnyt Dalin suorituksia, joten oli mahtavaa, että Hyde sai kuvattua myös meidän poikien juoksut. Dali pinkoi menemään hieman alle tämän kauden tasonsa ja juoksujen näkeminen videolta paljasti, ettei Dalin laukkakaan auennut yhtä hyvin kuin ennen ja etuosan liikkuminen näytti ikävästi tökkivältä. Seuraavaksi mennäänkin kauden lopputarkastukseen hierontaan ja toivotaan, ettei mitään isoja yllätyksiä löytyisi. Dali sijoittui kilpailun kuudenneksi.
Noa juoksi alkuerät oikein hienosti ja olikin johtokoira alkueriin mentäessä. Finaaleista Noa sai paremmat pisteet kuin olisimme sen juoksun perusteella itse uskoneet, mutta silti Noakin oli näissä kisoissa jotenkin "vaisu". Liekö pitkän odottelun aiheuttama kuumuminen, jatkuva liikkeessä oleminen, vieherikko ja vieras elementti, meri, järkyttäneet nuorta poikaa? Kaikesta tästä huolimatta Noa pinkoi itsensä urosten toiseksi ja olemme oikein tyytyväisiä! Noakin pääsee jokatapauksessa tarkastushierontaan, että varmistutaan siitä, ettei Noalla ole paikat jumissa.
Olemme enemmän kuin tyytyväisiä kuluneeseen kauteen, emmekä voi peitellä hämmästystämme, mitä tulee tuohon nuoreen mieheen. Oli myös hienoa nähdä Dalin tällä kaudella löytäneen jo hetken hukassa olleen juoksupäänsä. Nyt on mukava asettua talvilevolle ja alkaa odottamaan pikkujouluja ja muuta mukavaa :)
maanantai 18. lokakuuta 2010
tiistai 5. lokakuuta 2010
maanantai 4. lokakuuta 2010
Koiria ja Ihmisiä radalla ja maastoissa
Nyt onkin kulunut hetki viimekertaisesta päivityksessä. Tässä välissä olemme ehtineet käydä kolmissa kilpailuissa, joista kaksi juostiin radalla ja yksi maastoissa.
Ilmoitimme Noan Tampere GP:n 480metrin sijoituslähtöön ja koska emme olleet varmoja, tulisiko sinne muita salukeja, ilmoitimme Dalin Noan kaveriksi. Loppujenlopuksi startissa juoksi kolme koiraa ja Noa voitti hienosti ensimmäisen virallisen ratalähtönsä ajalla 34.15s. Dali oli toinen, ilman aikaa. Noin lähelle KV-aikaa pääseminen jäi kismittämään niin kovasti, että päätimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ilmoittaa Noan myös Tuomarinkartanolle ratakauden päättäjäisiin, jos vaikka saisimme Zappasta ja Kimblestä vetoapua siellä. Sitä ennen edessä oli kuitenkin vielä HVK:n syysmaastot, jotka nekin juostiin Tuomarinkartanolla.
HVK:n maastoihin olimme ilmoittaneet sekä Noan, että Dalin. Tuli nostalginen olo pakata koirat henkilöautoon ja lähteä kisareissulle yksin, ilman Artoa saatika Mauria. Jännitys oli suuri, sillä minä ja Hyde tiesimme joutuvamme kilpailuttamaan yhteensä neljä koiraa. Meillä oli paikalla yksi ylimääräinen apukäsipari, mutta silti kolme ihmistä ei meinannut riittää kolmen uroksen kilpailuttamiseen, sillä juoksut piti tietenkin myös videoida. Selvisimme kuitenkin kunnialla.
Dali juoksi salukien ensimmäisessä startissa ja juoksu tyssäsi heti alkuunsa vieherikon takia. Monen minuutin vieheen tappaminen ja sen jälkeinen odottelu näkyi Dalin loppusuorituksessa ja se oikoikin taas varsin näyttävästi, tuloksenaan 212pistettä, eikä pääsyä finaaliin.
Noa juoksi alkueristä lähtien komeasti, saavuttaen ensimmäisellä juoksullaan 251pistettä ja finaaliin Noa pääsi toiselta sijalta. Myös finaalit Noa suoritti komeasti ja varmasti ilman mitään draamaa, saaden 255 pistettä. Näillä yhteispisteillä 506 Noa voitti salukiurokset ja olivathan nuo myös päivän parhaat pisteet!
Sitten olikin valitettava vain viikon tauko kisaamisessa, kun taas pakkasin auton ja lähdin kisamatkalle. Tälläkertaa mukanani oli vain Noa, joka lähti Tuomarinkartanolle tavoittelemaan käyttövalioaikaa. Lähtötilanne oli hurja, sillä ensimmäisellä suoralla Noa joutui puristukseen kahden muun uroksen väliin, mutta kylmäpäinen Noamme ei tuosta hämmentynyt, vaan jatkoi hienosti eteenpäin, vilkuilematta lainkaan sivuilleen. Emme voi kuin ihmetellä tuon nuoren miehen hermoja! Noa voitti toisen perättäisen ratalähtönsä, mutta jäi edelleen KV-ajasta.. Ja näin Noan voittoaika olikin 34.1 sekunttia. Poika petrasi ja väläytteli taas juoksupäätään, joten olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Tämän jälkeen onkin mukavaa alkaa ensikaudella panostaa ratapuolelle.
Kisojen jälkeen juostiin vielä Kukkahattu-2010 kilpailu, jossa neljän hengen joukkueet juoksivat viestinä vinttikoirarataa ympäri. Olimme tietenkin hetken mielijohteesta koonneet oman joukkueemme haastamaan whippetväkeä (olihan kyseessä kuitenkin myös whippettien team race-2010) ja joukkueessamme ryntäilivät Hyde, Sanja, Jaakko The Zappan omistaja ja minä. Joukkueemme nimi oli Vieheen Riivaamat ja ulkoinen olemuksemme sai innoituksensa blackmetallista ja muusta pimeästä meiningistä.
Tilanteemme näytti heikolta Sanjan ja minun osuuksien jälkeen, mutta saatuani viestikapulamme(musta risti) Jaakon käsiin, hän lähti ilmiömäiseen vauhtiin ja porhalsi kaikkien muiden joukkueiden ohi, kuroen riivatuille mittavan etumatkan ja Hyden tehtäväksi jäikin oikeastaan vain näyttävä maaliintuleminen, olihan Jaakko tehnyt käytännössä kaiken työn menestyksemme eteen.
Tämmöiseen tempaukseen oli mitä mukavin lopetella kilpailukautta! Vielä olisi edessä yksi kilpailu, mutta siitä lisää tuonnenpana.
Ilmoitimme Noan Tampere GP:n 480metrin sijoituslähtöön ja koska emme olleet varmoja, tulisiko sinne muita salukeja, ilmoitimme Dalin Noan kaveriksi. Loppujenlopuksi startissa juoksi kolme koiraa ja Noa voitti hienosti ensimmäisen virallisen ratalähtönsä ajalla 34.15s. Dali oli toinen, ilman aikaa. Noin lähelle KV-aikaa pääseminen jäi kismittämään niin kovasti, että päätimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ilmoittaa Noan myös Tuomarinkartanolle ratakauden päättäjäisiin, jos vaikka saisimme Zappasta ja Kimblestä vetoapua siellä. Sitä ennen edessä oli kuitenkin vielä HVK:n syysmaastot, jotka nekin juostiin Tuomarinkartanolla.
HVK:n maastoihin olimme ilmoittaneet sekä Noan, että Dalin. Tuli nostalginen olo pakata koirat henkilöautoon ja lähteä kisareissulle yksin, ilman Artoa saatika Mauria. Jännitys oli suuri, sillä minä ja Hyde tiesimme joutuvamme kilpailuttamaan yhteensä neljä koiraa. Meillä oli paikalla yksi ylimääräinen apukäsipari, mutta silti kolme ihmistä ei meinannut riittää kolmen uroksen kilpailuttamiseen, sillä juoksut piti tietenkin myös videoida. Selvisimme kuitenkin kunnialla.
Dali juoksi salukien ensimmäisessä startissa ja juoksu tyssäsi heti alkuunsa vieherikon takia. Monen minuutin vieheen tappaminen ja sen jälkeinen odottelu näkyi Dalin loppusuorituksessa ja se oikoikin taas varsin näyttävästi, tuloksenaan 212pistettä, eikä pääsyä finaaliin.
Noa juoksi alkueristä lähtien komeasti, saavuttaen ensimmäisellä juoksullaan 251pistettä ja finaaliin Noa pääsi toiselta sijalta. Myös finaalit Noa suoritti komeasti ja varmasti ilman mitään draamaa, saaden 255 pistettä. Näillä yhteispisteillä 506 Noa voitti salukiurokset ja olivathan nuo myös päivän parhaat pisteet!
Sitten olikin valitettava vain viikon tauko kisaamisessa, kun taas pakkasin auton ja lähdin kisamatkalle. Tälläkertaa mukanani oli vain Noa, joka lähti Tuomarinkartanolle tavoittelemaan käyttövalioaikaa. Lähtötilanne oli hurja, sillä ensimmäisellä suoralla Noa joutui puristukseen kahden muun uroksen väliin, mutta kylmäpäinen Noamme ei tuosta hämmentynyt, vaan jatkoi hienosti eteenpäin, vilkuilematta lainkaan sivuilleen. Emme voi kuin ihmetellä tuon nuoren miehen hermoja! Noa voitti toisen perättäisen ratalähtönsä, mutta jäi edelleen KV-ajasta.. Ja näin Noan voittoaika olikin 34.1 sekunttia. Poika petrasi ja väläytteli taas juoksupäätään, joten olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Tämän jälkeen onkin mukavaa alkaa ensikaudella panostaa ratapuolelle.
Kisojen jälkeen juostiin vielä Kukkahattu-2010 kilpailu, jossa neljän hengen joukkueet juoksivat viestinä vinttikoirarataa ympäri. Olimme tietenkin hetken mielijohteesta koonneet oman joukkueemme haastamaan whippetväkeä (olihan kyseessä kuitenkin myös whippettien team race-2010) ja joukkueessamme ryntäilivät Hyde, Sanja, Jaakko The Zappan omistaja ja minä. Joukkueemme nimi oli Vieheen Riivaamat ja ulkoinen olemuksemme sai innoituksensa blackmetallista ja muusta pimeästä meiningistä.
Tilanteemme näytti heikolta Sanjan ja minun osuuksien jälkeen, mutta saatuani viestikapulamme(musta risti) Jaakon käsiin, hän lähti ilmiömäiseen vauhtiin ja porhalsi kaikkien muiden joukkueiden ohi, kuroen riivatuille mittavan etumatkan ja Hyden tehtäväksi jäikin oikeastaan vain näyttävä maaliintuleminen, olihan Jaakko tehnyt käytännössä kaiken työn menestyksemme eteen.
Tämmöiseen tempaukseen oli mitä mukavin lopetella kilpailukautta! Vielä olisi edessä yksi kilpailu, mutta siitä lisää tuonnenpana.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Rosvopaistia koko perheen voimin
Viimeviikonloppu vietettiin koiraharrastuksen ulkopuolella pohjanmaalla isseen ja äiteen luona. Läsnä olivat molemmat siskoni perheineen, velipoikani ja pari rakasta serkkua puoliskoineen. Isä loihti monttuun rosvopaistin kypsymään ja voi jestas että se oli hyvää. Ilta meni mukavasta seurasta nauttien ja kuulumisia vaihdellen, myöhäänhän sitä joutui valvomaan.
Sunnuntaina lähdettiin juoksuttamaan "tyttölaumaa", eli Ilonaa, Macyä ja Feriä kera siskoni portugalinvesikoiran, Paulin. Koirat olivat valtavan onnellisen oloisia saadessaan paahtaa menemään uusissa maisemissa. Dramatiikaltakaan ei säästytty, kun Ilona rynnisti päin kyytä! Käärmylihän siitä suivaantui ja hyökki Ilonaa kohti, mutta onneksi se taisi säikähtää riittävästi ja luikerteli pakoon. Se olikin ensimmäinen käärme pariin vuoteen,johon koirien kanssa ollaan törmätty.
Kaikinpuolin rento viikonloppu, taas sitä jaksaa lähteä kisoihin.
Sunnuntaina lähdettiin juoksuttamaan "tyttölaumaa", eli Ilonaa, Macyä ja Feriä kera siskoni portugalinvesikoiran, Paulin. Koirat olivat valtavan onnellisen oloisia saadessaan paahtaa menemään uusissa maisemissa. Dramatiikaltakaan ei säästytty, kun Ilona rynnisti päin kyytä! Käärmylihän siitä suivaantui ja hyökki Ilonaa kohti, mutta onneksi se taisi säikähtää riittävästi ja luikerteli pakoon. Se olikin ensimmäinen käärme pariin vuoteen,johon koirien kanssa ollaan törmätty.
Kaikinpuolin rento viikonloppu, taas sitä jaksaa lähteä kisoihin.
KV-maastot ja Piirinmestaruus
Syksy on vilkasta aikaa harrastusrintamalla. 28.-29.8. kilpailtiin Jyväskylän KV-maastoissa, tällä kertaa molempien salukien voimin. Dalin menoa oli taas niin ihana katsella, se esiintyi tosi edukseen. Niin edukseen, että oli AE:n jälkeen toisena, viimeisessä sertissään kiinni. Zappa (Non Serviam Anung Un Rama) kuitenkin jatkoi vahvaa menemistään kuten koko vuoden ja tipautti Dalin kolmanneksi.Onnea Non Serviam tiimille! Kyllä Dali vielä sen vikan sertin jostain taikoo! Noa se myös jaksaa hämmästyttää edelleen, sillä se voitti Salukiurokset ja siitä tuli kennelpiirinmestari vuosimallia 2010. Hauskaa sinänsä, sillä Dali on pitänyt kennelpiirinmestarin titteliä kaksi peräkkäistä vuotta, ja nyt Noa otti sen siltä :)
Rata oli oikein mukava ja haastava kaikkine korkeuseroineen. Isä ja äitikin viettivät viikonlopun meidän kanssa, siskonpojat Sakari ja Samuli mukanaan. Oli mukavaa, kun olivat katsomassa. Arto värväsi pienistä pojista lupaavia palauttajanalkuja!
Rata oli oikein mukava ja haastava kaikkine korkeuseroineen. Isä ja äitikin viettivät viikonlopun meidän kanssa, siskonpojat Sakari ja Samuli mukanaan. Oli mukavaa, kun olivat katsomassa. Arto värväsi pienistä pojista lupaavia palauttajanalkuja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)