maanantai 22. huhtikuuta 2013

Muutoksia perheessä

Vaikea päättää, mistä aloittaisi. Jospa kerron asiat tapahtumajärjestyksessä, niin tässä saattaa pysyä joku tolkkukin.

Loppuvuodesta 2012 meidän perheemme kasvoi pienellä punaisella ketunpojalla, kun hain Annen kanssa Norjasta laumanjatkoksemme tuolloin kolmikuisen salukiuroksen. Caravan Dhuu Dawar muutti meille muutaman sattuman ja muutoksen kautta, emmekä voisi olla enempää tyytyväisiä laumanvahvistukseemme. Lopulta Spike-nimen saanut vesseli on iloinen, rauhallinen, lehmänhermoinen nuori mies, joka istuu laumaamme täydellisesti. Ensimmäisessä näyttelyssään Spike pyörähti reilu viikko sitten, josta todistusaineistoa  tarttui myös videolle.


Söpöstelyharjoitusten lisäksi myös vieheharjoitukset ovat hyvällä mallilla. Vieheestä tapellaan muristen ja muutenkin kaikki liikkuva kiinnostaa kovasti. Vaunulenkkien kannalta jopa liikaa. Viimeisimmät vieheharjoitukset nähtävillä videolla myös. Seuraavaksi suuntaamme koppitreeneihin, mielenkiintoista nähdä, mitä Spike siitä touhusta tuumaa.

Suuresti touhuntäyteinen on siis ollut meidän loppuvuosi ja koko kevättalvi. On mukavaa, kun talossa on pitkästä aika pentu. Mutta on sitä mahtunut kevääseen myös suunnatonta surua, kun jouduimme luopumaan rakkaasta Ilonastamme. Armas Ilpo ehti melkein yhdeksän vuoden ikään ja Ilonan jättämä aukko laumassamme ja arjessamme on valtava. Ikävä tulee läpi päivittäin, sille ei vain mahda mitään. Mietimme, mahtaako talossa enää kuunaan olla toista koiraa, jonka kanssa voi lähteä kylille ilman hihnaa. Sellaista koiraa, joka kuuntelee puhetta niin tarkasti ja keskittyneesti. En osaa kirjoittaa muuta, kun päällimmäisenä tunnen vain sitä ikävää.
 
 Ei tässä auta muu, kuin suunnata valoisin mielin kohti kevättä ja kesän karkeloita. Onneksi, onneksi on näitä lapsia talossa. Ei ole turhan hiljaista ja rauhallista.