Tilanneraportti

Noa tahtoo syliiiiin!

Talvi alkaa tuntua jo tarpeeksi pitkältä. Lunta on yhä ollut yli omien tarpeiden, kalenterissa päästään pian huhtikuun puolelle ja lunta tulee vain lisää. Muutamaa pitempää pakkasjaksoa lukuunottamatta ilmat ovat olleet kohtuulliset ja koiratkin ovat saaneet juosta, luultavasti, tarpeeksi usein. Ainoa hankaluus on ollut se, ettei vakiopaikkoihin ole yksinkertaisesti näiden lumimäärien takia päässyt, joten ollaan jouduttu jopa katsomaan karttaa ja etsimään uusia juoksupaikkoja. Onneksemme oikeinkin hyvällä menestyksellä.

Dalista on tullut näin "vanhemmiten" valtavan kontaktinhaluinen ja seurallinen. Ei tarvitse enää lenkilläkään pelätä, että sitä joutuisi metsästämällä metsästämään kiinni kotiinlähdön koittaessa. Dalin nk. mussukoituminen ei ole ainoa muutos joka laumassa on talven aikana näkynyt, sillä Noa on kaikessa hiljaisuudessa siirtynyt johtajan paikalle. Vallanvaihto tapahtui ilman mitään suurta draamaa tai hampaiden kalistelua ja ihan toimivalta järjestelyltä tuo vaikuttaa. Noa ei vieläkään ole päätynyt ottamaan yhteen kenenkään laumamme jäsenen kanssa ja vaikuttaakin siltä, että sillä on lempeä tapa käyttää valtaa. Se kuuntelee, tunnustelee ja toimii röyhkeästi sopivassa suhteessa ja Noa onkin suosittu leikkikaveri niin sisällä kuin ulkona. Niin se vaan Ruotsin poika sujuvasti oppi Suomen tavoille. Tai ehkä Nokkeli on opettanut muut toimimaan, kuten Ruotsissa on tapana? Oli miten oli, laumakemiat toimivat erinomaisesti ja elämä on leppoisaa. Mitä nyt pinserin juoksut kiristivät omia hermoja(ja herrakoiria) enemmän kuin vuosi sitten. Vahvasti vaikuttaa siltä, että pojat ovat vasta nyt tajunneet asuvansa naisten kanssa.

Kevättä ja harrastuskautta odotellessa siis! Edessä häämöttävä kisakausi vaikuttaa poikkeuksellisen jännittävältä jo siksi, että sen jälkeen kun Feri murjoi vasemman polveni, on ollut enemmän ja vähemmän epävarmaa, onko minusta kilpailuttajaksi vielä keväällä. Onneksi Arto on suhtautunut myötämielisesti myös mustan turjakkeen kilpailuttamiseen, joten parhaassa(vai pahimmassa) tapauksessa vietän alkukesän pellon reunalla keppien kanssa huitomassa ja huutamassa. Tähänkin asiaan saadaan lisätietoa kunhan joskus, toivottavasti seuraavan kahden kuukauden sisällä, pääsen tähystykseen.