Elämää vinttikoirien armoilla. Kertomuksia harrastamisen sietämättömästä keveydestä perheessä, jossa toinen on ennen jokaista starttia puhekyvyttömyyden partaalla ja jännityksestä halvaantuneena ja toinen töröttää pitkin kesää pellolla palauttamassa pupua ja ihmettelee ennen oman koiran lähtöä, mikä sitä ensimmäistä niin kauhiasti taas jännittää.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Uusi kausi avattu
Lauantaina pakkasin nostalgisessä hengessä itseni ja Noan henkilöautoon ja lähdimme sianpieremän aikaan(eli aikasin!) ajelemaan kohti Iittiä ja Suomicuppia. Sää oli kalsea, vettä satoi koko menomatkan ja perillä meitä odotti myös puuskittainen kylmä tuuli. Lopulta ei harmittanut lainkaan, että isäntä ja pikkumies jäivät kotiin, olisi meinaan ollut hivenen haastelliset olosuhteet olla koko päivä ulkona alle 3 kuukauden ikäisen lapsen kanssa. Perillä saimme todeta kilpailun etenevän yllättävän nopeasti. Noa juoksi salukiurosten toisessa alkuerälähdössä ja yllätyin positiivisesti; Noa seurasti tarkasti ja juoksi siitä huolimatta lujaa ja oikaisi melko räikeästi vain viimeisen mutkan. Finaalilähtö olikin yhtä hässäkkää täynnä, sillä meidän lähdössämme emme kumpikaan, en minä tai Noan parin lähettäjä, kuulleet irti-käskyä lainkaan. Noa jäi lähdössä selvästi, mutta ripeänä poikana kuroi eron nopeasti kiinni, mutta ehkä vauhdista hurmaantuneena kaahasikin sitten koko radan ainoana tavoitteenaan saada vieheeltä nirri pois. Iskupaikkoja oli jälkikuuleman mukaan useampikin, joten ei sitä oikein moittiakaan voi :D Lopputuloksena siis neljäs sija istein 222 + 184 ja hauskaa riitti.Nyt on avattu kausi 2012 ja seuraavaksi suuntaamme Hyvinkäälle ihmettelemään, mihin aikaan kello tällä kertaa pysähtyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)