SMM-video

Suomen maastomestaruus 2010

Viimeviikonloppuna kilpailtiin Jyväskylässä Suomen maastomestareiden ja Suomen vinttikoiraliiton maastomestareiden titteleistä. Koiria oli ilmoitettu kilpailuun 205 kappaletta ja peltona toimi jo menneinä vuosina tutuksi tulleet halilan pellot. Edellisvuosista poiketen nyt oli käytössä myös pellon vasen takakulma, mikä mahdollisti useimpia koiria hämmentäneen pussin tekemisen radan takaosaan. Osa jäi seisomaan ja ihmettelemään, osa jätti tuon lenkin juoksematta kokonaan seuratan viehettä reippaasti sivusta luottaen, että "kyllä se sieltä takaisin tulee" ja osa meni sitkeästi perässä sinne minne pitikin. Radalla näki mukavasti koirien jaksamisen tilaa ja sen epätasainen pohja vaati myös ketteryyttä, kompurointiakin nähtiin.

Noan alkueräjuoksuun olin itse vähän pettynyt, näytti siltä ettei se oikein saavuttanut omaa tasoaan. Ilmeisesti tuomarit olivat eri mieltä, sillä Noa sai alkueristä 259 pistettä. Ae:n jälkeen Noa oli 37 pisteen johdossa.



Finaalissa Noa juoksi hienosti, olin ihan häkeltynyt sen hienosta menosta. Ilmeisesti minusta ei ole tuomariksi, sillä siitä juoksusta Noa sai 258 pistettä. Pisteen vähemmän, kuin minun silmääni paljon heikommalta näyttäneestä ae:juoksusta :D Niin erilaiselta ne oman koiran juoksut vieraan silmään näyttävät.





Hermoni olivat ennen kilpailua ihan riekaleina, sillä olin vakuuttunut, että Noa on pitkän ulkomaanmatkan jäljiltä väsynyt, eikä jaksa juosta, eikä keskittyä. Kauhukuvistani huolimatta Noasta tuli Suomen maastomestari 2010, hienoin pistein 517. Noa sai myös kauden neljännen sertinsä. Lupasin muuten Noalle makkaran jos se voittaa, ja makkaransa se myös sai :)

Kuvat on ottanut Piia Kinnunen.

5738km Eurooppaa

Olipa pitkä, mutta niin kovin kovin mukava matka Ranskaan EM-kisoihin ja sieltä Ruotsiin KV-maastoihin. Uskollinen kuljetusvälineemme Mauri toimi koko pitkän matkan ilman ongelmia ja matkanteko oli leppoisaa pitkistä siirtymisistä huolimatta, kiitos iloisten seuralaistemme. Raskainta koko matkan aikana oli noin neljän tunnin ruuhkassa seisominen Saksan moottoritiellä, kun lämmintä oli auton mittarin mukaan noin +37astetta. Siinä kohtaa loppui koiriltakin huumori. Kisoissa säät olivat suosiolliset, ilma oli lämmin, mutta ei missään nimessä paahteinen, eikä tarvinnut olla huolissaan koirien kuivumisesta tai liiallisesta lämmöstä.



Radat EM-kisoissa oli rakennettu pelloille, joilla oli isot korkeusvaihtelut. Siellä nähtiin jyrkkiä(ei nyt ihan täyskäännöksiä,mutta ei kauas niistäkään jäänyt) mutkia ja pitkiä nousuja. Täytyy sanoa, että kyllä Suomessa on radanrakennus mallillaan ja koirien turvallisuus etusijalla. Onneksi Ranskassa kaikki kuitenkin meni hyvin, ilmeisesti kaikilla, vaikka hurjia piruetteja ja kuperkeikkojakin nähtiin.



Dali juoksi Ranskassa käsittämättömän tyylikkäästi, varmasti ja vahvasti kuin nuorena poikana. Alkuerät Dali seurasi hyvin tarkasti ja jaksoi koko radan hienosti. Finaaleissa Dali kaatui, mutta oli ilmeisen nopeasti koonnut itsensä ja jatkoi raivokkaasti loppuun saakka. Noa lämmitteli omaan tyyliinsä alkuerät ja sai osakseen häiriötä kilpakumppaniltaan. Pikkumies ei kuitenkaan välittänyt, ja Noan pari diskattiin alkuerien jälkeen. Finaaleissa Noan ketteryys ja kestävyys pääsivät oikeuksiinsa ja Noa saalistikin sillä juoksulla kirkkaasti urosten korkeimmat pisteet.



Pojat onnistuivat yli odotuksiemme, Noa voitti EM-pronssia ja Dali sijoittui kuudenneksi. Oli huikeaa olla podiumilla itkun ja naurun sekaisena Dalin kanssa, kun ihan varoittamatta huudettiin Noan nimi ja Arto sai kivuta kultaisen vyötiäisen kanssa kolmannelle korokkeelle.





Iloissamme emme olleet ennättäneet edes ymmärtämään mitä oli tapahtunut, kun oli taas aika pakata Mauri ja lähteä kohti Belgiaa, missä meitä odottivat mitä vieraanvaraisin isäntäperhe. Sieltä ajoimme Hollantiin yhdeksi yöksi, minkä jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Saksaa. Sieltä siirryimme hitaasti mutta varmasti Ruotsiin, missä meillä olikin aikaa lomailla leirintäalueilla, käydä moikkaamassa tuttuja Lövvuddenin näyttelyssä ja sen jälkeen pystyttää leiri Norbergiin, kisapellon viereen.

Ruotsissa kisapaikkana toimi kumpuileva pelto, jolla Dali taas juoksi niin kauniisti, että olin pakahtua. Tarkkaa, varmaa seuraamista, vaivattoman näköisesti. Dali vain levitoi eteenpäin. Dali olikin alkuerien jälkeen vain puolen pisteen päässä johtavasta koirasta, Noalla oli kirittävänä kolme pistettä. Finaaleissa Noa pisteli tyylilleen uskollisena töppöstä toisen eteen hurjan vakuuttavasti ja sen huomasivat myös tuomarit. Noa voitti saaden salukien parhaat pisteet, ruotsin sertin ja cacilin ja Dali sijoittui urosten kolmanneksi saaden myös Ruotsin sertin. Olimme niin iloisia! Musta karvaturilas juoksi itselleen sertin synttärilahjaksi, koska kisapäivälle osunut synttäri ei mahdollistanut kakkua :)

Kyllä kannatti lähteä!

Mustialan maastot 20.6.2010

Olipa huima päivä, kertakaikkiaan! Painajaisista ja huonoista viboista huolimatta aurinko paistoi koko pitkän päivän! Rata oli kaukana, lähes kilometrin päässä toimistolta, joten oma häsläämisensä oli jo siinä, että ehti ajoissa lähtöpaikalle. Kun oli kuumakin, ei koiria mielellään pitänyt ylimääräistä aikaa kärkkymässä vuoroaan. Äkkiä huomasi, millä tahdilla koiria lähetettiin valumaan toimiston nurkilta kohti peltoa ja siinä matkalla sai koirankin lämmiteltyä mukavasti.

Dali ja Noa juoksivat parin lähdön välein, joten Arto sai(halusi) lähettää Noan. Dali juoksi oikein kivasti verrattuan siihen,miten julmasti se tahtoi oikoa viimekesänä. Alkuerien jälkeen Dali oli jatetulla 10:llä sijalla, siinä sijassa taisi olla neljä koiraa kiinni,mikäli oikein muistan. Loppusijoitus Dalilla oli 9/20, joten olen oikein tyytyväinen.

Alkueristä Noa juoksi huikeat 268 pistettä ja oli johdossa 23 pisteen kaulalla kun lähdettiin kohti finaaleja. En ollut enää kykenevä ajattelemaan ja pystyin vain jännittämään ja omaan silmääni Noan finaalijuoksu oli hurjan paljon huonompi kuin AE-juoksu. Ilmeisesti sieltä kaukaa katsottuna ne kokoajan pienenevät, poispäin liikkuvat pisteet näyttävät tuomarin silmään toiselta, kuin omaan ja finaaleista Noa sai 257 pistettä. Olin äimistynyt, sillä uneni antoi odottaa ihan päinvastaista suoritusta! Arton mukaan erinomainen lähettäjä oli syypää huippupisteisiin.. Jossain määrin olen jopa taipuvainen uskomaan :D

Noasta tuli sitten SSak:n Maastomestari vuosimallia 2010, se juoksi viikonlopun parhaat pisteet ja sai kolmannen sertinsä. On se hieno mies! Nyt otetaan rennosti ennen heinäkuun EM-maastoja, se tulee olemaan raskas reissu, meille kaikille.

Yhdet häät ja 255 koiraa

Saavuttiin eilen illalla Mustialaan, sunnuntaina pojat kisaa SSAK:n maastomestaruudessa. Meidän leiri on täällä aika omassa rauhassa, mikä on kiva, sillä pinseri ja salukit on kohtuuttoman kovia vahtimaan tätä meidän Mauria. Mustialassa on tänäviikonloppuna tuplabuukkaus, täällä juhlitaan häitä ja juostaan isot maastokisat. On siinä ihmettä kerrakseen, niin juhlaväelle kuin meille kilpailijoillekin.

Ilma on ankeasta sääennusteesta huolimatta oikein nätti, ainakin toistaiseksi. Aurinko paistaa mutta ei paahda, Ilonaa voi hyvin pitää tuossa ulkona. Kivasta ilmasta ja pitkään nukkumisesta huolimatta oon tosi ahdistunut, haluaisin päästä eroon tästä päänsärystä ja jotenkin koko reissu on alkanut tuntua kokoajan huonommalta idealta. Unessa Noa juoksi huonosti ja muutenki koko kisa oli ihan katastrofi sosiaalisellakin puolella. Tänään on ensimmäinen kerta, kun mua vähän jopa harmittaa, että Arto on pellolla ja mä puuhailen täällä yksin koirien kanssa. Vaan ehkä tämä tästä, kun vaan tämä pääkipu katoisi ja päästään iltaan, jolloin ihania ihmisiä liittyy meidän seuraan ja voidaan porukalla alkaa jännittämään huomista.


Tuossa vielä kännykkälaatuinen näpsäisy alkuviikolta, jolloin sohvapaikka oli hyvinkin haluttu asia.

Tampereen ratakilpailu 12.6.

Lauantaita lähdettiin viettämään poikkeuksellisesti Kauppiin. Siellä juostiin Tähtisprintteri 2010, mihin meidän pojat ei tosin osallistuneet. Dali juoksi Amiran (Dar El Hindiyas Amira) seurana 480metrin sijoituslähdössä. Starttiin mennessä alkoi olla epätodellinen olo, sillä vettä tuli liki vaakatasossa ja mustat pilvet kerääntyivät radan ylle ja lähes trombia enteilevä tuuli nousi jostain vallan varoittamatta. Siinä maisemassa kun kopista ampaisi pihalle kaksi mustaa salukia, tunsi itsensä hämmentyneeksi. Dali lönkytteli hitaimman aikansa ikinä, mikä olikin odotettavaa.

Noa sai myös juosta viimeisen ratakokeensa lauantaina, kyseessä oli 480metrin ryhmäkoe Kimblen (Non Serviam Apage Satanas) ja Reaverin (Qashani
Tabia al-Badia) kanssa. Noa juoksi tosi hienosti ja hankalissa olosuhteissa kellotti vielä vallan mainion ajan, 34.21s. Tästä on enemmän kuin hyvä aloittaa ratajuoksijan ura! Kiitos Mippelle ja Riipskalle koeseurasta.





Oheiset kuvat on ottanut Erkki Ruusunen.