Olipa pitkä, mutta niin kovin kovin mukava matka Ranskaan EM-kisoihin ja sieltä Ruotsiin KV-maastoihin. Uskollinen kuljetusvälineemme Mauri toimi koko pitkän matkan ilman ongelmia ja matkanteko oli leppoisaa pitkistä siirtymisistä huolimatta, kiitos iloisten seuralaistemme. Raskainta koko matkan aikana oli noin neljän tunnin ruuhkassa seisominen Saksan moottoritiellä, kun lämmintä oli auton mittarin mukaan noin +37astetta. Siinä kohtaa loppui koiriltakin huumori. Kisoissa säät olivat suosiolliset, ilma oli lämmin, mutta ei missään nimessä paahteinen, eikä tarvinnut olla huolissaan koirien kuivumisesta tai liiallisesta lämmöstä.
Radat EM-kisoissa oli rakennettu pelloille, joilla oli isot korkeusvaihtelut. Siellä nähtiin jyrkkiä(ei nyt ihan täyskäännöksiä,mutta ei kauas niistäkään jäänyt) mutkia ja pitkiä nousuja. Täytyy sanoa, että kyllä Suomessa on radanrakennus mallillaan ja koirien turvallisuus etusijalla. Onneksi Ranskassa kaikki kuitenkin meni hyvin, ilmeisesti kaikilla, vaikka hurjia piruetteja ja kuperkeikkojakin nähtiin.
Dali juoksi Ranskassa käsittämättömän tyylikkäästi, varmasti ja vahvasti kuin nuorena poikana. Alkuerät Dali seurasi hyvin tarkasti ja jaksoi koko radan hienosti. Finaaleissa Dali kaatui, mutta oli ilmeisen nopeasti koonnut itsensä ja jatkoi raivokkaasti loppuun saakka. Noa lämmitteli omaan tyyliinsä alkuerät ja sai osakseen häiriötä kilpakumppaniltaan. Pikkumies ei kuitenkaan välittänyt, ja Noan pari diskattiin alkuerien jälkeen. Finaaleissa Noan ketteryys ja kestävyys pääsivät oikeuksiinsa ja Noa saalistikin sillä juoksulla kirkkaasti urosten korkeimmat pisteet.
Pojat onnistuivat yli odotuksiemme, Noa voitti EM-pronssia ja Dali sijoittui kuudenneksi. Oli huikeaa olla podiumilla itkun ja naurun sekaisena Dalin kanssa, kun ihan varoittamatta huudettiin Noan nimi ja Arto sai kivuta kultaisen vyötiäisen kanssa kolmannelle korokkeelle.
Iloissamme emme olleet ennättäneet edes ymmärtämään mitä oli tapahtunut, kun oli taas aika pakata Mauri ja lähteä kohti Belgiaa, missä meitä odottivat mitä vieraanvaraisin isäntäperhe. Sieltä ajoimme Hollantiin yhdeksi yöksi, minkä jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Saksaa. Sieltä siirryimme hitaasti mutta varmasti Ruotsiin, missä meillä olikin aikaa lomailla leirintäalueilla, käydä moikkaamassa tuttuja Lövvuddenin näyttelyssä ja sen jälkeen pystyttää leiri Norbergiin, kisapellon viereen.
Ruotsissa kisapaikkana toimi kumpuileva pelto, jolla Dali taas juoksi niin kauniisti, että olin pakahtua. Tarkkaa, varmaa seuraamista, vaivattoman näköisesti. Dali vain levitoi eteenpäin. Dali olikin alkuerien jälkeen vain puolen pisteen päässä johtavasta koirasta, Noalla oli kirittävänä kolme pistettä. Finaaleissa Noa pisteli tyylilleen uskollisena töppöstä toisen eteen hurjan vakuuttavasti ja sen huomasivat myös tuomarit. Noa voitti saaden salukien parhaat pisteet, ruotsin sertin ja cacilin ja Dali sijoittui urosten kolmanneksi saaden myös Ruotsin sertin. Olimme niin iloisia! Musta karvaturilas juoksi itselleen sertin synttärilahjaksi, koska kisapäivälle osunut synttäri ei mahdollistanut kakkua :)
Kyllä kannatti lähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti