28.8. Noa osallistui SMM-kilpailuun Helsingissä ja sijoittui kuudenneksi pistein 233+223=456.
4.9. Feri kunnostautui näyttelyssä! Olin ilmoittanut sen Muuramen ryhmänäyttelyyn näyttelyn läheisen sijainnin ja Ferin ilmiselvän miehistymisen innostamana. Tuomarina toimi Karin Hedberg (Ruotsi). Ja voi miten hauska päivä meillä oli! Feri oli innoissaan päästessään muiden koirien sekaan ja ihan vain minun kanssani, ilman muuta laumaa. Itse näyttelykin meni osaltamme hienosti, Feri sai laatuarvostelun "erinomainen" ja erityisesti mieltä lämmittivät kommentit selkeästä maskuliinisuudesta ja vahvasta rungosta, kauniista päästä ja ilmeestä. Ja iloisuudesta! Sitä Feri todella on, iloinen. SA jäi saamatta osaksi juuri iloisuuden vuoksi, koska Ferillä nyt on "liian iloinen häntä", mutta sepä ei meitä haitannut, sillä arvostelu oli muuten enemmän,kuin mitä uskalsin edes toivoa. Neljän ja puolen vuoden iässä alkaa siis näemmä meidänkin Unkarilainen olla valmis, eikä keskenkasvuinen ja liian kevyt rimpula enää. Hienoa, hienoa! Melkein sain näyttelykärpäsen puremankin.
10.9. oli Dalin vuoro päästä juoksemaan pelloille ja suuntasimme Nilsiään Kalakukkomaastoihin. Nuo olivatkin jännittävät kisat, sillä ensimmäistä kertaa Dali juoksi veteraaniluokassa! Päivä oli mukava, järjestäjät hyväntuulisia ja päivä eteni jännityksen siivittämänä hyvin joutuisasti. Oli mukava nähdä ystäviä meille kauden viimeisissä maastokisoissa, vaihtaa kuulumisia ja iloita tuttujen menestyksestä. Päivän kruunasi se, että Dali voitti sarjansa ja valmistui samalla myös Suomen ja Ruotsin käyttövalioksi! Pisteitä kertyi 239+229=468 ja näillä pisteillä Dali oli myös päivän paras veteraani. Liikutun vieläkin, kun ajattelen tuon päivän tunnelmia.
Nilsiän maastoista lähdimme suoraan ajelemaan kohti Tamperetta ja kaupin rataa, missä juostiin seuraavana päivänä Tampere GB. Meidän pojat oli ilmoitettu juoksemaan 680metrin matkalle, Dali lähinnä statistin rooliin Noan kaveriksi ja että saataisiin Dalillekin varmasti positiivinen kokemus radalta tältä kaudelta, kauden 2010 epäonnisten lähtöjen jälkeen. Onnistuimmekin tässä ja Dali sai juosta oman suorituksensa rauhassa Noan pinkoessa edellä ja Dali taittoi tuon "maraton"matkan aikaan 56.12s. Noa oli huomattavasti nopeampi, mikä oli odotettavaa ja ylitti maaliviivan ajassa 47.95 tehden samalla uuden rataennätyksen. 10.-11.9.2011 oli mitä mainioin ja ikimuistoisin viikonloppu meidän osaltamme, ja siihen olikin hyvä päättää kausi ja vetäytyä talvilevolle.
Talvilepoa tämä onkin sitten ollut, vaikka talven saimmekin vasta joulun jälkeen. Pimenevät illat ilman lunta ovat rajoittaneet ulkoilua ja saatuamme lunta, on oma liikkumiseni käynyt jo sen verran tukalaksi, ettei ihan joka montulle tai metsäpolulle ole asiaa. Haasteellista siis, mutta niin vain olemme syksyn ja talven saaneet kulumaan ulkoillen, nukkuen, syöden ja leikkien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti