Macyn matka

Tyhjä, pohjaton musta aukko ja hiirenhiljaista. Haluaisin kirjoitta paljon, mutten tiedä mistä aloittaa. Macy karkasi lauantaina 7.9. ja teimme kaikkemme, että saisimme tytön ehjänä kotiin. Laputimme kylän, kiersimme tutut lenkkipolut ja vähän vieraammatkin. Houkuttelimme ruualla, omien ihmisten vaatteilla. Hankin terassille riistakameran ja loukun. Olin yhteydessä etsijäkoiriin. Suureksi suruksemme Macy ei koskaan ehtinyt kotiin asti, vaan löytyi 10.9. menehtyneenä kotimme läheltä, oltuaan kateissa lähes kolme vuorokautta. Järkytys alkaa väistyä ja päällimmäisenä on suru. Luulen, että sen pitää antaa tulla, juuri sillä voimalla, kuin se tulee.

Tämä talo ei ole samanlainen ilman tarkkaa, valpasta, urheaa vahtiamme. Se piti omistajan terävänä. Pohjanmaan reissuilla se ajoi lintuja liikkeelle, se oli siitä hauskaa. Äänekkäästi Macy varmisti, että hän pääsee mukaan, kun alettiin tehdä lähtöä ihan mihin tahansa. Sulautui vinttipoikalaumaamme täydellisesti ja eleli Justiinan roolissaan seesteistä elämää, nukkuen pakkasilla salukin häntähapsujen alla. Mielessä on liikaa kysymyksiä ja läsnä on ainoastaan suru.

Ehkä jonain päivänä pystyn päästämään irti. Nyt kyyneleet saavat maiseman näyttämään sumuiselta ja minulla on ikävä.

 

"perille en ymmärtänyt koskaan osaavani
vaikka tunsin tien niin hyvin
osannut en kulkea

kuka meistä taitaa kipeästi kaaduttuaan nauraa
löytäessään maasta kiven taivassyntyisen

laske pääsi rauhaansa
lepää hetki lennostasi
anna maailman mennä teitään
aina suurta yötä päin"

 

CMX - Suurta yötä päin

 

 

 

Rataa, maastoa ja näyttelyitäkin

Johan tässä on kesä yli puolessa ja meillä on kausi käynnistymässä. Tänä vuonna harrastustahti on ollut rauhallinen. Hyyyvin rauhallinen. Noa on käväissyt juoksemassa Hyvinkäällä 680metrin matkan seuranaan Non Serviam Apage Satanas. Lisäksi Noa on startannut Tampereella juosten nimiinsä keski-suomen kennelpiirinmestaruuden, sekä Salukikerhon VSP Ratamestarin tittelin. Ja kaikenlisäksi kv-aikoja jo toukokuussa, olemme olleet oikein tyytyväisiä.

Maastokisoissa olemme olleet vain kerran, mutta sitäkin paremmalla menestyksellä. Teiskossa järjestetyissä kansainvälisissä maastokisoissa Noa voitti salukiurokset, saaden PMM-13 tittelin, sekä hartaasti toivomamme CACILin, jonka saadessaan Noa valmistautui kansainväliseksi käyttövalioksi! Olemme ällistyneitä ja todella iloisia, sillä viime kauden räpiköimisen jälkeen tämän kevään uurastus on selvästi tuottanut tulosta. Noan kääntyminen Teiskon raskaalla ja haastavalla hiekkaradalla oli omaa luokkaansa, en voisi olla enempää ylpeämpi.

Noa PMM-13 kisoissa

Vain kaksi viikkoa Pohjoismaiden maastomestaruuksien jälkeen Tampereella kilpailtiin Pohjoismaiden ratamestaruuksista, jonne Noa oli myös ilmoitettu. Harvinaisen paljon salukeja oli paikalla, poisjäänneistä huolimatta 9kpl, sekä harvinaisen paljon toimintaa nähtiin starttien aikana. 3 starttia saman päivän aikana sekä porottava helle, olosuhteet olivat melkoisen haastavat. Noakin sai kokea valitettavaa häirintää toisessa aikajuoksussaan, enkä taaskaan voi muuta, kuin ihmetellä sen rautaisia hermoja. Finaalissa Noa suori tiensä salukien voittoon saavuttaen PM-13 tittelin. Ällistyksellä ei ole rajaa, mutta onnellisimmaksi meidät tekee se, että saimme taas nähdä, että Noan pokka pitää vastoinkäymisten jälkeenkin. Sen suuremmin tapahtumien kulkua selostamatta laitan alle linkin, jonka katsomalla saa parhaan kuvan päivän tapahtumista. Noa löytyy lähdöistä 12, 39 ja 53, kaikista sinisellä manttelilla. Noan juoksemat ajat kilpailussa olivat 33.63s, 34.90s, ja 34.45s.

Pohjoismaiden ratamestaruus 2013, salukit

Sen lisäksi, että olemme kilpailuttaneet Noaa, on nuoriso-osastoa treenattu myös. Spike on käväissyt juoksemassa parissa maastoharkoissa oikein lupaavalla innolla ja koppiharjoittelussa olemme päätyneet siihen pisteeseen, että Spike menee koppiin vastustelematta ja lähtee sieltä ulos kerta kerralla sähäkämmin. Elättelemme toiveita siitä, että syksyllä saisimme kokeiltua radalla, mitä Spike tuumaa, kun mukana juokseekin muitakin koiria.

Meinasin ihan unohtaa, että juoksutouhujen lisäksi Spike on käynyt kaunistelemassa muutamassa näyttelyssä ERIn ja luokkasijoituksen arvoisesti. Arvostelut ovat olleet hyvin positiivisia ja Spiken kanssa on erityisen mukavaa harrastaa myös näyttelyitä, sillä se selvästi nauttii esiintymisestä ja minun kanssani puuhaamisesta.

Muutoksia perheessä

Vaikea päättää, mistä aloittaisi. Jospa kerron asiat tapahtumajärjestyksessä, niin tässä saattaa pysyä joku tolkkukin.

Loppuvuodesta 2012 meidän perheemme kasvoi pienellä punaisella ketunpojalla, kun hain Annen kanssa Norjasta laumanjatkoksemme tuolloin kolmikuisen salukiuroksen. Caravan Dhuu Dawar muutti meille muutaman sattuman ja muutoksen kautta, emmekä voisi olla enempää tyytyväisiä laumanvahvistukseemme. Lopulta Spike-nimen saanut vesseli on iloinen, rauhallinen, lehmänhermoinen nuori mies, joka istuu laumaamme täydellisesti. Ensimmäisessä näyttelyssään Spike pyörähti reilu viikko sitten, josta todistusaineistoa  tarttui myös videolle.

Söpöstelyharjoitusten lisäksi myös vieheharjoitukset ovat hyvällä mallilla. Vieheestä tapellaan muristen ja muutenkin kaikki liikkuva kiinnostaa kovasti. Vaunulenkkien kannalta jopa liikaa. Viimeisimmät vieheharjoitukset nähtävillä videolla myös. Seuraavaksi suuntaamme koppitreeneihin, mielenkiintoista nähdä, mitä Spike siitä touhusta tuumaa.

Suuresti touhuntäyteinen on siis ollut meidän loppuvuosi ja koko kevättalvi. On mukavaa, kun talossa on pitkästä aika pentu. Mutta on sitä mahtunut kevääseen myös suunnatonta surua, kun jouduimme luopumaan rakkaasta Ilonastamme. Armas Ilpo ehti melkein yhdeksän vuoden ikään ja Ilonan jättämä aukko laumassamme ja arjessamme on valtava. Ikävä tulee läpi päivittäin, sille ei vain mahda mitään. Mietimme, mahtaako talossa enää kuunaan olla toista koiraa, jonka kanssa voi lähteä kylille ilman hihnaa. Sellaista koiraa, joka kuuntelee puhetta niin tarkasti ja keskittyneesti. En osaa kirjoittaa muuta, kun päällimmäisenä tunnen vain sitä ikävää.

 

 Ei tässä auta muu, kuin suunnata valoisin mielin kohti kevättä ja kesän karkeloita. Onneksi, onneksi on näitä lapsia talossa. Ei ole turhan hiljaista ja rauhallista.