Yhteenveto loppukaudesta

Marraskuun puolessa välissä lienee luonnollista päivittää, mitä loppukesänä touhusimme. Pyhä tarkoitukseni saattaa nettisivutkin ajantasalle jäi vain hyväksi ajatukseksi. Enää en edes ajattele, että jospa ennen ensi kesää, vaan ajattelen tasan siten, että sitten, kun on sen aika! Joten, listataanpa vähän, omankin muistin virkistämiseksi.

Ratapuolella tapahtui seuraavaa:
11.8. juostiin Tampereella SMR-12 kilpailussa, jossa olikin paljon salukeja paikalla. Finaalilähdössäkin nähtiin peräti kuusi koiraa, ei yhtään diskiä, joten kaikinpuolin onnistunut päivä kaikille siis. Myös sään puolesta! Noa voitti oman alkuerälähtönsä ajalla 34.09 ja finaalissa juoksi Suomenmestaruushopeaa ylittäen maaliviivan aikaan 34.24. Voittajaksi selviytyi Yuzak Selma (aika 33.64) ja kolmanneksi sijoittui Non Serviam Anung Un Rama, vain sadasosan erolla Noaan. Tiukka taisto siis näillä kahdella sankarilla! Rata oli pehmeä ja raskaan oloinen uudesta hiekasta, kuten Hyvinkäälläkin on nyt ollut.

 

kuva: Niina Hyttinen

22.8. juostiin Helsingissä kutsukilpailussa, jossa Noa juoksi lähtönsä toiseksi ajalla 33.66.

Ratakausi paketoitiin Tampere GB:ssä 23.9, jossa Noa osallistui sijoituslähtöön voittaen sen juosten myös kivan ajan 33.87.

Toki kävimme myös maastokisoissa, vaikkakin melko vähäisesti.
Jyväskylän kv-maastoissa 19.8. Noa oli alkuerien jälkeen kolmas pistein 233, mutta nappasi finaalista nollatuloksen. Liekö turhankin tutut pellot ja perinteistä kaavaa noudattava rata tehnyt osansa, ennakoimisen taitohan alkaa täysiä kaahavalla Noalla olla jo aika hyvin hanskassa. 

1.9. oli Nilsiän maastojen vuoro, jossa Dali sai juosta veteraanisarjassa. Alkuerissä saavutettu johtopaikka vaihtui finaalin jälkeen toiseksi ja viimeiseksi sijaksi (189+195=384p.) Ilma oli mukava ja peltokin tälle kaudelle poikkeuksellisen mainio kaikkine korkeuseroineen.

Laihialla 8.9. Noa oli alkuerien jälkeen niinikään jaetulla kolmannella sijalla (219p.) mutta jäi viidenneksi, loppupistein 443. Ilma oli karmea, vettä satoi kuin aisaa, en muista nähneeni samanlaista rankkasadetta kisoissa lukuunottamatta edellisvuoden Tampereen maastoja, josta voisikin kirjoittaa oman tarinansa, ihan vain jo ilman osalta.

 

kuva: Ella Niinistö/Pekka Elkelä

Maastokausi ja itseasasiassa koko kausi lopeteltiinkin poikkeuksellisissa merkeissä Asikkalan ajuekokeessa 29.9. , johon olimme ilmoittaneet oman ajueemme myös. Noa ja Valmu (Yuzak Sonbol) juoksivat yhdessä, kilpailuun oli ilmoitettu 15 ajuetta joista 13 osallistui. Ajuekilpailu oli kokemuksena oikein mainio, päivä oli pitkä, mutta rento, sää suosi ja kaikki sujui hienosti. Ensimmäistä kertaa kilpailuttajille kuului lämmin ruoka kilpailupaikalla, mikä toi oman lisänsä päivään, joka muutenkin tuntui lähinnä mukavalta syystapahtumalta saman henkisten ihmisten kesken. Päivän kruunasi se, että Noa ja Valmu nappasivat ajuekilpailun voiton, säilyttäen siis alkuerien jälkeisen johtopaikkansa myös finaalissa. Tiimillämme oli niin hyvä fiilis, koirat toimivat niin erinomaisesti yhteen, käyttäytyen vieheellä hienosti, että aloimme jo punoa juonia ensi vuodelle. Aiomme varmasti olla paikalla. Joukkueellamme tuntui niin koirien, kuin omistajienkin henkilökemiat pelata mitä erinomaisimmin ja päivä sujuikin mukavasti rupatellessa ja koiria kilpailuttaessa. Hieno päätös kaudelle!

kuva: Ella Niinistö/Pekka Elkelä

Tämän jälkeen sitä onkin otettu vaan rennosti. Ulkoiltu ja oltu liikoja hötkyilemättä. Dali on menossa loppukuusta osteopaatin pakeille, sillä sen selkä oireilee edelleen. Taisimme saada parin vuoden takaisesta ratatäräyksesta ikuisen vaivan, mikä on harmillista. Toivotaan, että oikean hoidon ja treenin yhdistämisellä Dalikin pääsee vielä muutaman kerran sinkoilemaan vieheen perään. Muuten täällä on oltu oikein terveitä ja hyväntuulisia! Talvi vaan saisi tulla jo, tämä loputon vesisade ei miellytä meitä ketään.