Kuva: Arja Koski
21.-22.5 kilpailtiin Jyväskylässä Derby- ja Veteraanimestaruudesta. Olin ilmoittanut Noan luonnollisesti derbyihin ja Dalin avoimeen luokkaan. Dali oli alkuerien jälkeen mukavasti kolmantena, vaikkakin heikoilla pisteillä 216. Seuratessani Dalia päivän, huomasin sen hermojen olevan sen verran kireällä, että katsoin parhaaksi luopua finaalipaikasta Dalin osalta. Alkueräjuoksu meni mukavasti ilman mitään aivan älyttömiä oikomisia tutun parin kanssa. Vieheellä käyttäydyttiin ihan siivosti, mutta sen jälkeen molemmilla pojilla oli vähän jotain neuvoteltavaa, ei mitään vakavaa kuitenkaan.
Ennen niin helposti tulkittavissa ollut Noa on päättänyt alkaa salamyhkäiseksi. Tiedä sitten johtuiko tutusta pellosta vai siitä, että derbyikäiset salukit juoksivat vähäisen osanottajamäärän vuoksi sekasarjassa, mutta Noa rikkoi perinteisen "heikompi alkuerä, vahvempi finaali"-kaavan juoksemalla eristä pisteet 252 + 227 = 479 ja sijoittui viidenneksi. Olemme tyytyväisiä, sillä Liedon kisassa aloimme jo miettiä, onko Noa ottanut oikomisen taidoissa oppia Dalilta, mutta kotikisojen alkueräjuoksu osoittaa sen, että tarkkuuttakin löytyy vielä. Finaalit Noa päätti juosta TÄYSIIII ja pisteet ovatkin sen mukaiset. En ollut koskaan nähnyt Noaa moisessa vauhdissa maastoradalla, joten mielenkiinnolla jäimme odottelemaan kauden ensimmäisiä ratakisoja: Osaisiko se juosta tehokkaasti myös radalla.
Ystävien yllyttäminä olimme ilmoittaneet Noan Hyvinkäälle Salukikerhon ratamestaruuskisoihin, joka juostiin toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Ilma oli ankea; tuulta riitti ja vettä tuli vaihtelevalla taajuudella koko pitkän päivän ajan. Emme odottaneet ihmeitä Noan ajalta, sillä se ei ollut käynyt koko keväänä radalla, eikä edes kerhon omisssa koppitreeneissä, radalla se oli ollut edellisen kerran syksyllä, silloinkin nurmipohjalla. Aikamoinen yllätys olikin, kun Noa voitti oman alkuerälähtönsä kv-ajalla 33.45! Hymystä ei meinannut tulla loppua, niin hämmentynyt olin. Finaalissa Noa sijoittui hopealle myöskin kv-ajalla 33.89, Zappan viedessä voiton toistamiseen.
Koska arvelimme Noalla olleen suurin tarkkuus maastoissa vähän hakusassa, olimme ilmoittaneet sen myös Helatorstain ratakisoihin Kauppiin. Ilma oli paahteinen eikä tuuli liikuttanut ilmaa juuri lainkaan. Riemastunutta ilmettä oli vaikea peitellä kun Noa voitti lähdön luonnottoman itsevarmalla otteella saavuttaen toisen ratasertinsä ajalla 33.79. Mahdottoman ylpeitä ollaan meidän hurrista, joka näemmä talven aikana väänsi ratajuoksun päässään siihen malliin, että nyt mennään, eikä meinata.
Tässä vielä linkki Noan alkeurälähtöön Hyvinkäällä. En saanut suoraa linkitystä toimimaan tuskailunkaan jälkeen, joten siksi tämmöinen leikkaaliimaa-versio.
http://vimeo.com/24385958
