maanantai 16. toukokuuta 2011

D niin kuin.. Dali!



Kisakausi on alkanut sellaisella kiireellä, ettei ole ehtinyt edes blogia päivittää, nettisivuista puhumattakaan. Suomi Cup juostiin lähes hellelukemissa Ylistaron hienohiekkaisilla montuilla. Valitettavasti siellä kisattiin tänä vuonna viimeistä kertaa ja saimmekin heittää hyvästit mäntymetsän tarjoamalle varjolle ja kaikista peltokisoista niin paljon poikkeavalle Untamalan montulle. Jos jotain negatiivista on pakko kaivaa, niin parkkitilaahan Untamalasta löytyy varsin niukasti ja siellä joutuikin aina käyttämään vähän mielikuvitustaan, että löysi autolle sopivan paikan, josta sen sai vielä lähtiessään poiskin.

Kisa oli tiukka, kirjaimellisesti. Zappa (Non Serviam Anung Un Rama) vei Cuppivoiton yhdellä pisteellä Noan sijoittuessa toiseksi. Ei voi moittia, tulihan Noasta kertaheitolla sekä Suomen, että Ruotsin maastovalio. Rata oli lyhykäinen, vain reilu 500 metriä, mutta se oli laajasti levitetty ja tarjosi koiralle mahdollisuuden näyttää myös nopeuttaan. Myös hienoakin hienommalla hiekalla juokseminen ei varmasti isommille koirille ollut mikään helppo tehtävä, joten kestävyyttäkin pystyttiin mittaamaan. Noa liiti hiekan päällä ketterästi ja sen juoksua oli taas ilo katsella. Varsinkin Noan ja Zappan yhteinen finaalijuoksu oli kuin elokuvasta; ne lukivat toisiaan, auttoivat toisiaan ja olisivat epäilemättä saaneet jäniksen kiinni yhdessä metsästäessään. Voitto olisi voinut osua kummalle vaan! Noa perinteisesti näytti vain lämmittelevän alkuerässä ja meno oli finaalissa aivan toisen näköistä. Mietinnässä on kokeiluja joilla voisimme jatkosssa edesauttaa Noan syttymistä jo alkueriin. Noan päivän pisteet olivat 252 + 260 = 512.

Sunnuntaina juoksikin Dali. Vähän oli mustajaisella intoa liikaa ja aika suoraviivaisesti mentiin. Dalilla oli hauskaa ja viime syksyinen selkäjumitus ei näyttänyt enää häiritsevän lainkaan, joten hyvillä mielin pääsemme kautta jatkamaan. Dali sijoittui kisassa kuudenneksi.

Viikko lepoa ja nokka kohti Lietoa. Fiilis reissun lähtiessä ei ollut paras mahdollinen, Arto oli ollut viikon kipeä, säätiedotus lupasi kaatamalla vettä ja itselläkin oli poikkeuksellisen raskas työviikko takana. Aluksi ajoimme Äimälään ihmettelemään Reaverin (Qashani Tabia al-Badia) ja Zappan pentuja ja voi mitä mötkylöitä olivat! Mielenkiinnolla odotamme millaisia hurmureita näistä mustista mönkijöistä kasvaa.

Kisapäiva koitti Äimälässä aurinkoisena ja hieman ennen Lietoa alkoikin sataa vettä. Sitä sitten tuli kirjaimellisesti ihan koko päivän, kaikki varatut vaihtovaatteet sai käyttää ja silti kotimatkalla paleli. Koirien lämmittely vaati erityisiä kommervenkkejä, minä polvivammaisena kun olen vähän väärä ihminen juoksemaan pururadan mäkeä ylös, alas kahden koiran kanssa. Ja varsinkin kun pojat juoksivat perättäisissä lähdöissä, oli hässäkkä valmis. Arto lähetti molemmat ja minä toimin koiratolppana ja liikutin eläimiä sen mitä pystyin, mutta päävastuu koko päivässä oli Artolla, joka itsekin oli vielä puolikuntoinen.

Rata oli lyhyt ja sullottu pienelle pellolle, kuten aina. Ylituomari puheessaankin mainitsi, ettei rata missään nimessä ollut salukien rata, eihän siinä päästy mittaamaan nopeutta, eikä kestävyyttäkään.Hienoja suorituksia nähtiin silti! Onneksemme rata ei ollut koko päivän kestäneestä vesisateesta huolimatta vielä lauantaina niin liukas, kuin pelkäsimme ja loukkaantumisilta vältyttiin. Noa jäi kilpailussa sijalle seitsemän, juosten taas alkuerästä selvästi heikommat pisteet kuin finaalissa (221 + 248=469 ).

Mutta Dali. Voi Dali. 47 puhdasta suoritusta takana viiden vuoden aikana ja nyt Dali sai diskin! Ensin olin järkyttynyt, sitten itkin, sen jälkeen olin vihainen itselleni ja seuraavaksi olo oli tyhjä. En pystynyt näkemään Dalin juoksua itse, joten minulla on vain muiden kertomat tapahtuneesta, mutta puhtaan juoksun jälkeen vieheelle saapuessa Dali oli ilmaissut halunsa päästä myös vieheelle turhan äkäisesti, josta tämä D-alkuinen lopputulos sitten johtui. Lähdössä juossut parivaljakko oli keskenään lähes tismalleen saman ikäinen ja molemmat yhtä voimakastahtoisia, molemmat eivät vain mahtuneet samalle vieheelle. Olen tottakai harmissani, mutta vilpittömästi toivon tämän olevan vain kertaluontoista, sillä juoksusuorituksessa ei näkynyt minkäänlaista häiriköintiä, tai muuhun, kuin vieheeseen keskittymistä. Kotikisat vielä ja sitten on Dalilla pitempi tauko seuraaviin maastoihin, tekee varmasti hyvää tämän jälkeen niin koiralle itselleen, kuin minullekin. Noalle olisi tiedossa tähän väliin ratakisoja, jospa vaikka se lähellä käynyt KV-aikakin osuisi kohdalle.