tiistai 5. heinäkuuta 2011

TS-11 ja SSaK:n maastot



Mikä siinä on, että en saa kirjoitettua silloin, kun uutiset ovat oikeasti UUSIA? Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja tässä tulee taas raportti parista kisasta.

Tähtisprintteri 2011 juostiin 19.6. Helsingissä Tuomarinkartanon radalla ja sinnehän mekin suuntasimme. Noa oli ilmoitettu 480m sijoituslähtöön tavoittelemaan KV-aikaa ja iloksemme Noa voittikin lähtönsä ja saavutti kauden kolmannen ratasertinsä ajalla 33.50. Ilma oli kolea ja sadetta enteilevä ja kisan loppupuolella se sadekin paikalle saapui. Kisapäivä oli rento ja mukavan nopeatempoinen ja Artokin ehti viettää paljon aikaa radan varressa kuvaamassa suuren osan päivän lähdöistä.

Seuraava etappimme olikin Salukikerhon maastomestaruus Iitissä Kouvolan likellä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja kilpailuun oli ilmoitettu vain musta turjake. Olosuhteet olivat haasteelliset, sillä lauantaina päivän lämpötila oli varjossa +34 astetta ja kilparatana toimineen hiekkakuopan pohjalla huikeat +47 astetta. Arto toimi kisassa palauttajana ja lähettäjänä ja kyllä talkooporukkakin vaikutti viikonlopun jälkeen poikkeuksellisen nuutuneelta. Eläinlääkäri ja ylituomari tekivät molempina kisapäivinä päätöksen, että finaaleja ei juosta lainkaan vaan koirat laitetaan järjestykseen pelkkien alkuerien perusteella.(Paitsi lauantaina greyhoundit ja unkarinvinttikoirat.)

Olimme positiivisesti yllättyneitä Dalin suoritukseen, vieheenvetäjän mukaan se oli ensimmäisen kolmanneksen juostuaan(oiottuaan) skarpannut ja juossut loppuradan oikein kauniisti ja tarkasti ja kääntynyt hyvin. Vieheelle Dali ehti ensin ja oli siinä ihan hiirenhiljaa, antoi parin seistä vieheen päällä myös mutta kun pari tuli nenineen liian likelle, Dali ilmoitti mitä kohteliaimmin että "nyt olisi paras että siirtyisit". Ihan normaalia vieheen puolustamista siis ja se oli se asia,minkä näkemistä odotimme erityisesti. Olemme hyvillämme ja rauhallisin mielin odotamme Dalin pääsyä veteraaniluokkiin. Enää alle kuukausi, niin Dali on kuusi vuotias! Dalin syke oli normaali jo kymmenen minuuttia startin jälkeen mutta lämpö oli 39.9 joten päätös pelkistä alkueristä oli varmasti paikallaan.

Iitin aavikkojuoksut oli oikein erinomaisesti järjestetty kilpailuttajan kannalta, vaikkakin jako aamupäivä- ja iltapäivärotuihin ei ehkä palvellutkaan talkooväkeä(ainakaan siellä radalla) parhaiten.



Nyt odotan kesälomaa ja se onkin hyvä aloittaa tulevan viikonlopun maastoissa Tampereen suunnalla! Siellä juokseekin vuorostaan Noa ja mielenkiinnolla odotamme, onko ratakilpailussa hyppääminen vaikuttanut Noan tarkkuuteen maastoissa. Jos ei, se varmaan juoksee kuin heikkopäinen ihan silkasta juoksemisen ilosta, koska on vihdoin oppinut että vieheen perässä voi juosta myös TÄYSII!

Ei kommentteja: