Kertakaikkiaan erikoinen viikonloppu takana. Perjantaina varastin osan työajasta ja lähdin Kajaaniin hakemaan Artoa, kun sen sotaratsu oli hyytynyt. Mikä siinä on, että autot leviävät aina mahdollisimman kaukana kotoa?! Että autossa istumista oli varmasti tarpeeksi yhdelle viikolopulle, lähdettiin sunnuntaina Maijan ja Aapon (Dyanitos Orfeus) kanssa Vaasan näyttelyyn. Tavoitteena oli saada Noalle maastopuolelle vaadittava toinen EH ja niinhän se vaan sieltä tuli. Erinomaisena handlerina toimi Helena ja kyllä Noa esiintyikin reippaasti ja kauniisti. Alan vaipua siihen uskoon, että Noan katkarapuilu ja selän jännittäminen johtuu ihan vain ja ainoastaan minusta, sillä vieraiden ihmisten kanssa Noa on harvinaisen rento ja tyylikkään näköinen.
Tuomarina toimi oikein symppis Irlantilainen mies, Gerard Hickey. "Nice type, nice temperament, typical head,good topline, I'm not happy with his front movement which is quite weak at the pasterns."
Elämää vinttikoirien armoilla. Kertomuksia harrastamisen sietämättömästä keveydestä perheessä, jossa toinen on ennen jokaista starttia puhekyvyttömyyden partaalla ja jännityksestä halvaantuneena ja toinen töröttää pitkin kesää pellolla palauttamassa pupua ja ihmettelee ennen oman koiran lähtöä, mikä sitä ensimmäistä niin kauhiasti taas jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti