Kisakausi paketissa

Viimeviikonloppuna olimme kauden viimeisissä maastokilpailuissa Hailuodossa. Perjantaina Maurin tötterö kääntyi kohti Oulua ja kyydissämme olikin totuttua runsaampi kisakalusto, sillä Ilonan hoitoon saaminen mahdollisti sen, etttä saimme Hyden ja Ameenan kyytiimme. Tunnelma oli menomatkalla jännittynyt ja Maurin kyytiläisissä oli aistittavissa selvää festaribussi-fiilistä.

Salukien kilpailupäivä, lauantai, oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Vettä tai muutakaan ikävää ei taivaalta tullut, joten olimme ilmaan oikein tyytyväisiä. Koiria joutui kylmästä viimasta johtuen lämmittelemään poikkeuksellisen kauan, mikä tietenkin tuntui oudolta niin itsestä, kuin varmasti myös koirasta. Lämmittelyn aikana oli havaittavissa normaalista poiketen kuumumista molemmissa koirissa, odotteluaika kun venyi tosiaan varsin pitkäksi.

Uroksia oli ilmoitettu vain kymmenen, joten Dali ja Noa juoksivat peräkkäisissä lähdöissä sekä alkuerissä,että finaalissa. Itse en päässyt näkemään Noan juoksuja ollenkaan, eikä Arto puolestaan nähnyt Dalin suorituksia, joten oli mahtavaa, että Hyde sai kuvattua myös meidän poikien juoksut. Dali pinkoi menemään hieman alle tämän kauden tasonsa ja juoksujen näkeminen videolta paljasti, ettei Dalin laukkakaan auennut yhtä hyvin kuin ennen ja etuosan liikkuminen näytti ikävästi tökkivältä. Seuraavaksi mennäänkin kauden lopputarkastukseen hierontaan ja toivotaan, ettei mitään isoja yllätyksiä löytyisi. Dali sijoittui kilpailun kuudenneksi.



Noa juoksi alkuerät oikein hienosti ja olikin johtokoira alkueriin mentäessä. Finaaleista Noa sai paremmat pisteet kuin olisimme sen juoksun perusteella itse uskoneet, mutta silti Noakin oli näissä kisoissa jotenkin "vaisu". Liekö pitkän odottelun aiheuttama kuumuminen, jatkuva liikkeessä oleminen, vieherikko ja vieras elementti, meri, järkyttäneet nuorta poikaa? Kaikesta tästä huolimatta Noa pinkoi itsensä urosten toiseksi ja olemme oikein tyytyväisiä! Noakin pääsee jokatapauksessa tarkastushierontaan, että varmistutaan siitä, ettei Noalla ole paikat jumissa.



Olemme enemmän kuin tyytyväisiä kuluneeseen kauteen, emmekä voi peitellä hämmästystämme, mitä tulee tuohon nuoreen mieheen. Oli myös hienoa nähdä Dalin tällä kaudella löytäneen jo hetken hukassa olleen juoksupäänsä. Nyt on mukava asettua talvilevolle ja alkaa odottamaan pikkujouluja ja muuta mukavaa :)

Noa @ Jyväskylä INT Lure-Coursing 29.8.2010

Noa @ Mustiala Lure-Coursing 20.6.2010

Noa @ Helsinki Lure-Coursing 25.9.2010

Kuvannut Heidi Lappalainen

Koiria ja Ihmisiä radalla ja maastoissa

Nyt onkin kulunut hetki viimekertaisesta päivityksessä. Tässä välissä olemme ehtineet käydä kolmissa kilpailuissa, joista kaksi juostiin radalla ja yksi maastoissa.

Ilmoitimme Noan Tampere GP:n 480metrin sijoituslähtöön ja koska emme olleet varmoja, tulisiko sinne muita salukeja, ilmoitimme Dalin Noan kaveriksi. Loppujenlopuksi startissa juoksi kolme koiraa ja Noa voitti hienosti ensimmäisen virallisen ratalähtönsä ajalla 34.15s. Dali oli toinen, ilman aikaa. Noin lähelle KV-aikaa pääseminen jäi kismittämään niin kovasti, että päätimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ilmoittaa Noan myös Tuomarinkartanolle ratakauden päättäjäisiin, jos vaikka saisimme Zappasta ja Kimblestä vetoapua siellä. Sitä ennen edessä oli kuitenkin vielä HVK:n syysmaastot, jotka nekin juostiin Tuomarinkartanolla.

HVK:n maastoihin olimme ilmoittaneet sekä Noan, että Dalin. Tuli nostalginen olo pakata koirat henkilöautoon ja lähteä kisareissulle yksin, ilman Artoa saatika Mauria. Jännitys oli suuri, sillä minä ja Hyde tiesimme joutuvamme kilpailuttamaan yhteensä neljä koiraa. Meillä oli paikalla yksi ylimääräinen apukäsipari, mutta silti kolme ihmistä ei meinannut riittää kolmen uroksen kilpailuttamiseen, sillä juoksut piti tietenkin myös videoida. Selvisimme kuitenkin kunnialla.

Dali juoksi salukien ensimmäisessä startissa ja juoksu tyssäsi heti alkuunsa vieherikon takia. Monen minuutin vieheen tappaminen ja sen jälkeinen odottelu näkyi Dalin loppusuorituksessa ja se oikoikin taas varsin näyttävästi, tuloksenaan 212pistettä, eikä pääsyä finaaliin.

Noa juoksi alkueristä lähtien komeasti, saavuttaen ensimmäisellä juoksullaan 251pistettä ja finaaliin Noa pääsi toiselta sijalta. Myös finaalit Noa suoritti komeasti ja varmasti ilman mitään draamaa, saaden 255 pistettä. Näillä yhteispisteillä 506 Noa voitti salukiurokset ja olivathan nuo myös päivän parhaat pisteet!



Sitten olikin valitettava vain viikon tauko kisaamisessa, kun taas pakkasin auton ja lähdin kisamatkalle. Tälläkertaa mukanani oli vain Noa, joka lähti Tuomarinkartanolle tavoittelemaan käyttövalioaikaa. Lähtötilanne oli hurja, sillä ensimmäisellä suoralla Noa joutui puristukseen kahden muun uroksen väliin, mutta kylmäpäinen Noamme ei tuosta hämmentynyt, vaan jatkoi hienosti eteenpäin, vilkuilematta lainkaan sivuilleen. Emme voi kuin ihmetellä tuon nuoren miehen hermoja! Noa voitti toisen perättäisen ratalähtönsä, mutta jäi edelleen KV-ajasta.. Ja näin Noan voittoaika olikin 34.1 sekunttia. Poika petrasi ja väläytteli taas juoksupäätään, joten olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Tämän jälkeen onkin mukavaa alkaa ensikaudella panostaa ratapuolelle.



Kisojen jälkeen juostiin vielä Kukkahattu-2010 kilpailu, jossa neljän hengen joukkueet juoksivat viestinä vinttikoirarataa ympäri. Olimme tietenkin hetken mielijohteesta koonneet oman joukkueemme haastamaan whippetväkeä (olihan kyseessä kuitenkin myös whippettien team race-2010) ja joukkueessamme ryntäilivät Hyde, Sanja, Jaakko The Zappan omistaja ja minä. Joukkueemme nimi oli Vieheen Riivaamat ja ulkoinen olemuksemme sai innoituksensa blackmetallista ja muusta pimeästä meiningistä.



Tilanteemme näytti heikolta Sanjan ja minun osuuksien jälkeen, mutta saatuani viestikapulamme(musta risti) Jaakon käsiin, hän lähti ilmiömäiseen vauhtiin ja porhalsi kaikkien muiden joukkueiden ohi, kuroen riivatuille mittavan etumatkan ja Hyden tehtäväksi jäikin oikeastaan vain näyttävä maaliintuleminen, olihan Jaakko tehnyt käytännössä kaiken työn menestyksemme eteen.

Tämmöiseen tempaukseen oli mitä mukavin lopetella kilpailukautta! Vielä olisi edessä yksi kilpailu, mutta siitä lisää tuonnenpana.

Rosvopaistia koko perheen voimin

Viimeviikonloppu vietettiin koiraharrastuksen ulkopuolella pohjanmaalla isseen ja äiteen luona. Läsnä olivat molemmat siskoni perheineen, velipoikani ja pari rakasta serkkua puoliskoineen. Isä loihti monttuun rosvopaistin kypsymään ja voi jestas että se oli hyvää. Ilta meni mukavasta seurasta nauttien ja kuulumisia vaihdellen, myöhäänhän sitä joutui valvomaan.

Sunnuntaina lähdettiin juoksuttamaan "tyttölaumaa", eli Ilonaa, Macyä ja Feriä kera siskoni portugalinvesikoiran, Paulin. Koirat olivat valtavan onnellisen oloisia saadessaan paahtaa menemään uusissa maisemissa. Dramatiikaltakaan ei säästytty, kun Ilona rynnisti päin kyytä! Käärmylihän siitä suivaantui ja hyökki Ilonaa kohti, mutta onneksi se taisi säikähtää riittävästi ja luikerteli pakoon. Se olikin ensimmäinen käärme pariin vuoteen,johon koirien kanssa ollaan törmätty.

Kaikinpuolin rento viikonloppu, taas sitä jaksaa lähteä kisoihin.

KV-maastot ja Piirinmestaruus

Syksy on vilkasta aikaa harrastusrintamalla. 28.-29.8. kilpailtiin Jyväskylän KV-maastoissa, tällä kertaa molempien salukien voimin. Dalin menoa oli taas niin ihana katsella, se esiintyi tosi edukseen. Niin edukseen, että oli AE:n jälkeen toisena, viimeisessä sertissään kiinni. Zappa (Non Serviam Anung Un Rama) kuitenkin jatkoi vahvaa menemistään kuten koko vuoden ja tipautti Dalin kolmanneksi.Onnea Non Serviam tiimille! Kyllä Dali vielä sen vikan sertin jostain taikoo! Noa se myös jaksaa hämmästyttää edelleen, sillä se voitti Salukiurokset ja siitä tuli kennelpiirinmestari vuosimallia 2010. Hauskaa sinänsä, sillä Dali on pitänyt kennelpiirinmestarin titteliä kaksi peräkkäistä vuotta, ja nyt Noa otti sen siltä :)

Rata oli oikein mukava ja haastava kaikkine korkeuseroineen. Isä ja äitikin viettivät viikonlopun meidän kanssa, siskonpojat Sakari ja Samuli mukanaan. Oli mukavaa, kun olivat katsomassa. Arto värväsi pienistä pojista lupaavia palauttajanalkuja!

SMM-video

Suomen maastomestaruus 2010

Viimeviikonloppuna kilpailtiin Jyväskylässä Suomen maastomestareiden ja Suomen vinttikoiraliiton maastomestareiden titteleistä. Koiria oli ilmoitettu kilpailuun 205 kappaletta ja peltona toimi jo menneinä vuosina tutuksi tulleet halilan pellot. Edellisvuosista poiketen nyt oli käytössä myös pellon vasen takakulma, mikä mahdollisti useimpia koiria hämmentäneen pussin tekemisen radan takaosaan. Osa jäi seisomaan ja ihmettelemään, osa jätti tuon lenkin juoksematta kokonaan seuratan viehettä reippaasti sivusta luottaen, että "kyllä se sieltä takaisin tulee" ja osa meni sitkeästi perässä sinne minne pitikin. Radalla näki mukavasti koirien jaksamisen tilaa ja sen epätasainen pohja vaati myös ketteryyttä, kompurointiakin nähtiin.

Noan alkueräjuoksuun olin itse vähän pettynyt, näytti siltä ettei se oikein saavuttanut omaa tasoaan. Ilmeisesti tuomarit olivat eri mieltä, sillä Noa sai alkueristä 259 pistettä. Ae:n jälkeen Noa oli 37 pisteen johdossa.



Finaalissa Noa juoksi hienosti, olin ihan häkeltynyt sen hienosta menosta. Ilmeisesti minusta ei ole tuomariksi, sillä siitä juoksusta Noa sai 258 pistettä. Pisteen vähemmän, kuin minun silmääni paljon heikommalta näyttäneestä ae:juoksusta :D Niin erilaiselta ne oman koiran juoksut vieraan silmään näyttävät.





Hermoni olivat ennen kilpailua ihan riekaleina, sillä olin vakuuttunut, että Noa on pitkän ulkomaanmatkan jäljiltä väsynyt, eikä jaksa juosta, eikä keskittyä. Kauhukuvistani huolimatta Noasta tuli Suomen maastomestari 2010, hienoin pistein 517. Noa sai myös kauden neljännen sertinsä. Lupasin muuten Noalle makkaran jos se voittaa, ja makkaransa se myös sai :)

Kuvat on ottanut Piia Kinnunen.

5738km Eurooppaa

Olipa pitkä, mutta niin kovin kovin mukava matka Ranskaan EM-kisoihin ja sieltä Ruotsiin KV-maastoihin. Uskollinen kuljetusvälineemme Mauri toimi koko pitkän matkan ilman ongelmia ja matkanteko oli leppoisaa pitkistä siirtymisistä huolimatta, kiitos iloisten seuralaistemme. Raskainta koko matkan aikana oli noin neljän tunnin ruuhkassa seisominen Saksan moottoritiellä, kun lämmintä oli auton mittarin mukaan noin +37astetta. Siinä kohtaa loppui koiriltakin huumori. Kisoissa säät olivat suosiolliset, ilma oli lämmin, mutta ei missään nimessä paahteinen, eikä tarvinnut olla huolissaan koirien kuivumisesta tai liiallisesta lämmöstä.



Radat EM-kisoissa oli rakennettu pelloille, joilla oli isot korkeusvaihtelut. Siellä nähtiin jyrkkiä(ei nyt ihan täyskäännöksiä,mutta ei kauas niistäkään jäänyt) mutkia ja pitkiä nousuja. Täytyy sanoa, että kyllä Suomessa on radanrakennus mallillaan ja koirien turvallisuus etusijalla. Onneksi Ranskassa kaikki kuitenkin meni hyvin, ilmeisesti kaikilla, vaikka hurjia piruetteja ja kuperkeikkojakin nähtiin.



Dali juoksi Ranskassa käsittämättömän tyylikkäästi, varmasti ja vahvasti kuin nuorena poikana. Alkuerät Dali seurasi hyvin tarkasti ja jaksoi koko radan hienosti. Finaaleissa Dali kaatui, mutta oli ilmeisen nopeasti koonnut itsensä ja jatkoi raivokkaasti loppuun saakka. Noa lämmitteli omaan tyyliinsä alkuerät ja sai osakseen häiriötä kilpakumppaniltaan. Pikkumies ei kuitenkaan välittänyt, ja Noan pari diskattiin alkuerien jälkeen. Finaaleissa Noan ketteryys ja kestävyys pääsivät oikeuksiinsa ja Noa saalistikin sillä juoksulla kirkkaasti urosten korkeimmat pisteet.



Pojat onnistuivat yli odotuksiemme, Noa voitti EM-pronssia ja Dali sijoittui kuudenneksi. Oli huikeaa olla podiumilla itkun ja naurun sekaisena Dalin kanssa, kun ihan varoittamatta huudettiin Noan nimi ja Arto sai kivuta kultaisen vyötiäisen kanssa kolmannelle korokkeelle.





Iloissamme emme olleet ennättäneet edes ymmärtämään mitä oli tapahtunut, kun oli taas aika pakata Mauri ja lähteä kohti Belgiaa, missä meitä odottivat mitä vieraanvaraisin isäntäperhe. Sieltä ajoimme Hollantiin yhdeksi yöksi, minkä jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Saksaa. Sieltä siirryimme hitaasti mutta varmasti Ruotsiin, missä meillä olikin aikaa lomailla leirintäalueilla, käydä moikkaamassa tuttuja Lövvuddenin näyttelyssä ja sen jälkeen pystyttää leiri Norbergiin, kisapellon viereen.

Ruotsissa kisapaikkana toimi kumpuileva pelto, jolla Dali taas juoksi niin kauniisti, että olin pakahtua. Tarkkaa, varmaa seuraamista, vaivattoman näköisesti. Dali vain levitoi eteenpäin. Dali olikin alkuerien jälkeen vain puolen pisteen päässä johtavasta koirasta, Noalla oli kirittävänä kolme pistettä. Finaaleissa Noa pisteli tyylilleen uskollisena töppöstä toisen eteen hurjan vakuuttavasti ja sen huomasivat myös tuomarit. Noa voitti saaden salukien parhaat pisteet, ruotsin sertin ja cacilin ja Dali sijoittui urosten kolmanneksi saaden myös Ruotsin sertin. Olimme niin iloisia! Musta karvaturilas juoksi itselleen sertin synttärilahjaksi, koska kisapäivälle osunut synttäri ei mahdollistanut kakkua :)

Kyllä kannatti lähteä!

Mustialan maastot 20.6.2010

Olipa huima päivä, kertakaikkiaan! Painajaisista ja huonoista viboista huolimatta aurinko paistoi koko pitkän päivän! Rata oli kaukana, lähes kilometrin päässä toimistolta, joten oma häsläämisensä oli jo siinä, että ehti ajoissa lähtöpaikalle. Kun oli kuumakin, ei koiria mielellään pitänyt ylimääräistä aikaa kärkkymässä vuoroaan. Äkkiä huomasi, millä tahdilla koiria lähetettiin valumaan toimiston nurkilta kohti peltoa ja siinä matkalla sai koirankin lämmiteltyä mukavasti.

Dali ja Noa juoksivat parin lähdön välein, joten Arto sai(halusi) lähettää Noan. Dali juoksi oikein kivasti verrattuan siihen,miten julmasti se tahtoi oikoa viimekesänä. Alkuerien jälkeen Dali oli jatetulla 10:llä sijalla, siinä sijassa taisi olla neljä koiraa kiinni,mikäli oikein muistan. Loppusijoitus Dalilla oli 9/20, joten olen oikein tyytyväinen.

Alkueristä Noa juoksi huikeat 268 pistettä ja oli johdossa 23 pisteen kaulalla kun lähdettiin kohti finaaleja. En ollut enää kykenevä ajattelemaan ja pystyin vain jännittämään ja omaan silmääni Noan finaalijuoksu oli hurjan paljon huonompi kuin AE-juoksu. Ilmeisesti sieltä kaukaa katsottuna ne kokoajan pienenevät, poispäin liikkuvat pisteet näyttävät tuomarin silmään toiselta, kuin omaan ja finaaleista Noa sai 257 pistettä. Olin äimistynyt, sillä uneni antoi odottaa ihan päinvastaista suoritusta! Arton mukaan erinomainen lähettäjä oli syypää huippupisteisiin.. Jossain määrin olen jopa taipuvainen uskomaan :D

Noasta tuli sitten SSak:n Maastomestari vuosimallia 2010, se juoksi viikonlopun parhaat pisteet ja sai kolmannen sertinsä. On se hieno mies! Nyt otetaan rennosti ennen heinäkuun EM-maastoja, se tulee olemaan raskas reissu, meille kaikille.

Yhdet häät ja 255 koiraa

Saavuttiin eilen illalla Mustialaan, sunnuntaina pojat kisaa SSAK:n maastomestaruudessa. Meidän leiri on täällä aika omassa rauhassa, mikä on kiva, sillä pinseri ja salukit on kohtuuttoman kovia vahtimaan tätä meidän Mauria. Mustialassa on tänäviikonloppuna tuplabuukkaus, täällä juhlitaan häitä ja juostaan isot maastokisat. On siinä ihmettä kerrakseen, niin juhlaväelle kuin meille kilpailijoillekin.

Ilma on ankeasta sääennusteesta huolimatta oikein nätti, ainakin toistaiseksi. Aurinko paistaa mutta ei paahda, Ilonaa voi hyvin pitää tuossa ulkona. Kivasta ilmasta ja pitkään nukkumisesta huolimatta oon tosi ahdistunut, haluaisin päästä eroon tästä päänsärystä ja jotenkin koko reissu on alkanut tuntua kokoajan huonommalta idealta. Unessa Noa juoksi huonosti ja muutenki koko kisa oli ihan katastrofi sosiaalisellakin puolella. Tänään on ensimmäinen kerta, kun mua vähän jopa harmittaa, että Arto on pellolla ja mä puuhailen täällä yksin koirien kanssa. Vaan ehkä tämä tästä, kun vaan tämä pääkipu katoisi ja päästään iltaan, jolloin ihania ihmisiä liittyy meidän seuraan ja voidaan porukalla alkaa jännittämään huomista.


Tuossa vielä kännykkälaatuinen näpsäisy alkuviikolta, jolloin sohvapaikka oli hyvinkin haluttu asia.

Tampereen ratakilpailu 12.6.

Lauantaita lähdettiin viettämään poikkeuksellisesti Kauppiin. Siellä juostiin Tähtisprintteri 2010, mihin meidän pojat ei tosin osallistuneet. Dali juoksi Amiran (Dar El Hindiyas Amira) seurana 480metrin sijoituslähdössä. Starttiin mennessä alkoi olla epätodellinen olo, sillä vettä tuli liki vaakatasossa ja mustat pilvet kerääntyivät radan ylle ja lähes trombia enteilevä tuuli nousi jostain vallan varoittamatta. Siinä maisemassa kun kopista ampaisi pihalle kaksi mustaa salukia, tunsi itsensä hämmentyneeksi. Dali lönkytteli hitaimman aikansa ikinä, mikä olikin odotettavaa.

Noa sai myös juosta viimeisen ratakokeensa lauantaina, kyseessä oli 480metrin ryhmäkoe Kimblen (Non Serviam Apage Satanas) ja Reaverin (Qashani
Tabia al-Badia) kanssa. Noa juoksi tosi hienosti ja hankalissa olosuhteissa kellotti vielä vallan mainion ajan, 34.21s. Tästä on enemmän kuin hyvä aloittaa ratajuoksijan ura! Kiitos Mippelle ja Riipskalle koeseurasta.





Oheiset kuvat on ottanut Erkki Ruusunen.